- 26 kesäkuun, 2023
“Paras keino säästää on olla antamatta rahaa”
Hyvinvointialueiden valtuustojen päätöksentekoa ohjaa seuraavina vuosina vahvasti talouskuri. Poliitikot ovat optimistisia, vaikka päätöksiä tehdään jopa alueliitosten uhalla.
Hyvinvointialueiden poliitikot näkevät riskin Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelman tiukassa talouskurissa.
Aluevaltuustoilla on lain mukaan itsemääräämisoikeus sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluiden järjestämisestä. Tämä autonomia tapahtuu kuitenkin valtiovarainministeriön tiukassa ohjauksessa, talous edellä ja alueliitosten uhalla.
Yle kokosi tällä viikolla aluejohtajien reaktioita uuden hallituksen ohjelmasta.
– Hallitusohjelman kirjaukset ovat ankaria ja ne kepittävät tiukkaan taloudenpitoon. Uskon, että kun talous pysyy hyvänä, päätösvalta säilyy alueilla, sanoo hallituspuolue kokoomuksen Jukka Kopra.
Korpa on Etelä-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston puheenjohtaja.
– Olen optimistinen, että aluevaltuutetut haluavat itse päättää siitä, että palvelutaso vastaa tarvetta. Kaikessa päätöksenteossa on riski valtuustojen muuttumisesta kumileimasimeksi, jos päättäjät eivät ota jämäkkää otetta, kommentoi oppositiopuolue SDP:n Mika Kari.
Kari johtaa puhetta Päijät-Hämeen hyvinvointialueen valtuustossa.
Åbo Akademin yliopistonlehtori, tutkija Linnéa Henriksson yhtyy hyvinvointialuejohtajien pohdintaan aluevaltuustojen roolista, mikäli valtionvarainministeriön ohjaus tiukkenee tulevalla hallituskaudella.
Henriksson kommentoi asiaa kaksoisroolista tutkijana ja Raaseporin RKP:n valtuustoryhmän kunnanvaltuutettuna. RKP on mukana Orpon hallituksessa, eli puolue on sitoutunut noudattamaan ohjelmaa eduskunnassa.
– Periaatteellisella tasolla voi miettiä, minkälainen se itsemääräämisoikeus voi olla. Tehtävät on hyvinvointialueille annettu, hyvin usein myös toimintatavat niiden tehtävien toteutuksessa on annettu. Sitten toisaalta valtio on määrännyt niille vain tietyn pussin rahaa, Henriksson sanoo.
– Ministeriön suurempi ohjaus ja valta sanoa ei investoinneille on ongelmallista poliitikkojen vastuun kannalta, koska poliitikkojen vastuuhan ei siirry [ministeriölle].
Todennäköisesti paras keino hillitä kustannuksia on olla antamatta alueille rahaa.
Linnéa Henriksson (r.)
Palveluiden järjestämisessä ylin valta kuuluu aluevaltuustoille, joka päättää esimerkiksi terveyskeskusten sijainnista ja siitä mitä palveluita missäkin on saatavilla.
Jukka Kopra kuvailee valtuustojen liikkumavaraa ”kapeaksi raoksi, josta pitää puristautua läpi”.
– Uudistuksille tarve on ilmeinen, mutta suuri kysymys on, mikä on liikkumavara poliitikoille. Poliitikkoja kuitenkin tarvitaan, palveluita ei voi jättää pelkästään virkakoneiston hoidettavaksi, Korpa sanoo.
Talous kuntoon tai liitos naapuriin
Sote-menot kasvavat hallituskaudella joka vuosi, mutta niiden nousua suitsitaan nyt summalla, joka vastaa ensi vuosikymmenellä jopa kymmentä prosenttia hyvinvointialueiden menoista.
Valtiovarainministeriöllä on jatkossa aiempaa vahvempi ote alueisiin, jotka eivät pääse taloustavoitteisiin.
Viimeinen työkalu ministeriöllä on aloittaa alijäämäisen alueen toimintakyvyn arviointi, joka voi johtaa hyvinvointialueen liittämiseen paremmin pärjäävään. Se voidaan ottaa käyttöön käytännössä heti, jos taloustavoitteet eivät toteudu.
– Näemme tulevaisuudessa, kuinka matalaksi käytännössä kynnys arviointimenettelyyn laskee, mutta tämä puristaa alueiden toimintamahdollisuudet suppeammiksi, arvioi Etelä-Karjalan Jukka Kopra.
– Toivon, että valtuustoilla on tosiasialliset mahdollisuudet päättää palveluista ja ne eivät jää ainoastaan sivustaseuraajiksi. Se vaatii riittävää rahoitusta alueille. Ei saa lähteä siitä, mihin on rahaa, vaan mille on tarvetta, Päijät-Hämeen Mika Kari sanoo.
Åbo Akademin Henriksson näkee alueiden arviointimenettelyssä yhtäläisyyden aiemmin kuntaliitoksissa käytettyihin arviointimenetelmiin. Tutkijana hän huomauttaa, että kuntien arviointi ei monin paikoin johtanut sote-palveluiden kustannusten laskuun.
Sote-kustannusten nousun hillitsemiseksi Henriksson tietää konstin:
– Todennäköisesti paras keino on juuri olla antamatta sitä rahaa – ja johdonmukaisesti olla ihan oikeasti antamatta sitä rahaa, Henriksson sanoo.
