Nato-toisinajattelija Martti Vaskonen ei näe juhlitussa jäsenyydessä mitään hyvää ja Nato-tukikohdat vain kriisiyttäisivät Suomen itärajan

– En seurannut ollenkaan, koska siinä ei ollut mitään juhlittavaa, joensuulainen Martti Vaskonen tokaisee pääsiäisen alla Brysselissä pidetyistä Nato-juhlallisuuksista.

Suomesta tuli seremonioiden myötä jäsen Pohjois-Atlantin puolustusliitto Natoon eli poliittiseen ja sotilaalliseen länsiliittoutumaan. Vaskosen määritelmä on erilainen.

– Natosta ei voida puhua puolustusliittona, se on aggressiivinen osa läntistä Eurooppaa, Vaskonen luonnehtii.

Hänen mielestään päätökset Natoon menosta tehtiin yksipuolisen tiedonvälityksen varassa eikä kaikkea ole kerrottu kansalle. Sitäkään, että asiaa on valmisteltu Suomen Puolustusvoimissa 1990-luvulta lähtien.

Vaskonen on vakuuttunut, että Nato-jäsenyyden haitalliset seuraukset ja riskit Suomelle tulevat esille, kun aikaa kuluu.

– Erittäin paljon kustannuksia viiveellä. Pelkästään EU:n pakotepolitiikka on heikentänyt Suomen taloudellista asemaa merkittävästi, Vaskonen huomauttaa.

Hän katsoo, että Suomen veivät Natoon vaikutusvaltaiset oikeistolaiset piirit. Mies itse katsoo maailmaa vankasti vasemmistolaisin silmin.

Avaa kuvien katselu

”Aseilla ei saa mitään hyvää aikaiseksi”

Martti Vaskonen liittyi Suomen Kommunistiseen Puolueeseen SKP:hen jo nuorena 1980-luvulla. Pohjana olivat kokemukset työelämästä ja myös siirtolaisena työskentelystä Ruotsissa. Kokemukset kommunismista perustuvat matkailuun itänaapurissa, venäjää hän ei osaa.

Naton sijasta Vaskonen olisi pitänyt viisaampana, että Suomi olisi rajamaana jatkanut vuosikymmeniä kestänyttä puolueettomuuspolitiikkaa.

– Puolueettomuus muotoutui silloin, kun kaikilla suomalaisilla oli omakohtaista kokemusta sodasta. Silloisella valtiojohdolla oli kokemusta viidestä sodasta 30 vuoden ajalta, Vaskonen huomauttaa.

Rauhanliikkeessä toiminut mies laskee noiden sotien hinnaksi noin 130 000 vainajaa.

– Silloin jo opittiin, että aseilla ei saa mitään hyvää aikaiseksi. Siirryttiin yhteistyön linjalle ja se toi Suomelle hyvän kansainvälisen aseman, sillanrakentajana idän ja lännen välillä, Vaskonen korostaa.

Hänen mielestään Suomessa ei viimeisten lähes 80 vuoden aikana Neuvostoliiton ja Venäjän naapurina koettu uhkaa, mikä olisi pakottanut Suomen nostamaan puolustusvalmiutta.

Nyt Vaskonen arvioi naapuruussuhteiden huononevan, kun itärajamme on myös Naton ja Venäjän välinen raja.

– Naapurissa on Pietarin ja Murmanskin alue, yhteensä kuutisen miljoonaa ihmistä plus ydinsukellusveneiden tukikohta. On selvää, että jos Nato – käytännössä USA – sinne rakentelee tukikohtia, niin se kriisiyttää tätä aluetta, Vaskonen ennustaa.

Ukrainan olisi pitänyt sanoa ei Natolle

Entä Venäjän hyökkäys Ukrainaan, koska se muutti Suomen kannan Natoon?

Vaskonen pitää Suomen ja Neuvostoliiton välisiä sotia seurauksena keisarillisen Venäjän hajoamisesta ja Ukrainan sota johtuu hänen mielestään Neuvostoliiton hajoamisesta.

– Neuvostoliitto hajosi niin nopeasti, että nykyisen Venäjän ulkopuolelle jäi 25 miljoonaa venäjänkielistä ja heistä 12 miljoonaa jäi Ukrainaan, lähinnä itäosiin. Heidän asemansa oli aika heikko vuoden 2014 jälkeen ja se sai siellä aikaan sisäiset levottomuudet ja lopulta sodankin, Vaskonen selittää.

Hän tarkastelee Ukrainan sotaa geopoliittisena kysymyksenä.

– Ukrainan olisi kannattanut sanoa neljä sanaa: Ukraina ei liity Natoon. Se ei tehnyt sitä. Nyt jo nähdään, että tässä hävisivät Venäjä, Ukraina ja Eurooppa, voittajat ovat energia- ja aseteollisuus, Vaskonen tuumaa.

Hän ei silti pidä Ukrainan sotaa oikeutettuna.

– Ei mitään sotaa voi pitää oikeutettuna, syyttömät ovat tässäkin uhreja. Jos geopolitiikkaa ei ymmärretä, uhriluvut kasvavat, Vaskonen uskoo ja katsoo lännen asetoimitusten pitkittävän sotaa.

Pitäisikö Ukrainan siis luovuttaa itäosansa Venäjälle?

– Jos he haluavat, että maata ei möyhitä ihan mustalle mullalle kuin jotakin Vietnamia, jossa tuhottiin joka kahdeksas hehtaari, Vaskonen vastaa.

Vaskonen on ollut 2000-luvulla viisi kertaa peräkkäin SKP:n eduskuntavaaliehdokkaana. Tänä keväänä häntä kannatti 62 äänestäjää. Koko maassa SKP keräsi noin 3 000 ääntä.