Moni puheenjohtajista voi menettää paikkansa eduskuntavaalien jälkeen – katso, kenellä paineet kasvavat

Eduskuntapuolueiden puheenjohtajisto voi näyttää hyvin toisenlaiselta ensi viikon eduskuntavaalien jälkeen.

Kaikkien puheenjohtajien jatko riippuu lopulta vaalien tuloksesta, ja osa heistä voi vetää johtopäätökset omasta jatkostaan oma-aloitteisesti.

Puolueiden politrukit spekuloivat tällä hetkellä lähes yhtä paljon vaalien tuloksella kuin puheenjohtajien jatkolla vaalituloksen julkistamisen jälkeen. Vain muutama puheenjohtaja voi olla varma paikastaan vaalien jälkeen.

Yksi asia on kuitenkin varma. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson jättää puoluejohtajan tehtävät vaalien jälkeen.

Puolueessaan huippusuosittu Andersson ilmoitti maaliskuussa jättävänsä puheenjohtajan paikan noin kahdeksan vuoden valtakauden jälkeen, mikä jättää isot saappaat täytettäväksi.

Mutta mikä on muiden puheenjohtajien tilanne?

Orpo pelaa kovilla panoksilla

Suurimmilla panoksilla pelaa tällä hetkellä kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo. Mikäli kokoomus saavuttaa pääministeripuolueen paikan, lähes varmuudella voi sanoa Orpon jatkavan puheenjohtajana koko seuraavan vaalikauden.

Puolueesta on kesästä lähtien kuulunut viestiä, ettei puolue lähde vaihtamaan puheenjohtajaa, jos tämä on samaan aikaan pääministeri. Ei vaikka Orpon takana on vahvoja kokoomuslaisia: Antti Häkkänen, Elina Valtonen ja Kai Mykkänen.

Mikäli Orpo jatkaa puheenjohtajana seuraavat neljä vuotta, hänestä tulee yksi puolueen pitkäaikaisimmista puheenjohtajista 10 vuoden valtakaudellaan.

Mutta mikäli kokoomus ei yllä suurimmaksi puolueeksi, paineet Orpon ympärillä kasvavat. Puheenjohtaja on paljon helpompi vaihtaa, jos tämä toimii esimerkiksi valtiovarainministerinä.

Näin kävi aikanaan Alexander Stubbille, jonka Orpo syrjäytti puheenjohtajan paikalta vuonna 2016.

Haluaako Marin jatkaa muuna kuin pääministerinä?

Puolueiden politrukit ovat pitkin kulunutta hallituskautta miettineet, mitä Sanna Marin (sd.) tekee kevään eduskuntavaalien jälkeen.

Marin ei varmasti laittaisi pahakseen jatkoa pääministerin tehtävässä, mutta tämä voi suhtautua nihkeämmin hallituksen kakkospuolueen tai oppositiopuolueen puheenjohtajan tehtävään.

Useat politiikan tarkkailijat ovat todenneet, että heidän on vaikea nähdä Marinia esimerkiksi sini-punahallituksen leikkauksista vastaavana valtiovarainministerinä.

Marin on itse tyytynyt kommentoimaan asiaa lähinnä siitä näkökulmasta, että SDP ja hän havittelevat nyt pääministeripuolueen paikkaa.

Median spekulaatioissa Marinia on sovitettu myös S&D-ryhmän kärkiehdokkaaksi ensi vuoden europarlamenttivaaleissa. Kyselyt eurooppalaisten demareiden keskuudessa ovat olleet hyvin alustavia, eikä Marin ole itse osoittanut ainakaan vielä myöntymisen merkkejä ehdokkuudelle.

Toisin sanoen Marinin jatko on täysin hänestä itsestään kiinni.

Paineet kertyvät Ohisalon ja Saarikon ympärillä

Keskusta ja vihreät ovat eläneet kannatusmittausten alhossa pitkin tätä ja viime vuotta. Keskustan kannatus on pyörinyt lukemissa, johon puolue ei ole tottunut koko historiansa aikana.

Vihreät puolestaan sopeutuivat Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudella kannatuslukemiin, joiden myötä puolueesta alettiin puhua mahdollisena seuraavana pääministeripuolueena.

Nykyinen hallituskausi on vienyt vihreiden kannatuksen tasolle, jossa se oli pitkin 2000-luvun alkua. Vihreissä hallituskauden päätöksiä kohtaan on esitetty kritiikkiä, jossa on kiinnitetty huomiota muun muassa turvepäätöksiin.

Kritiikki ei ole osunut laajalla rintamalla puheenjohtaja Maria Ohisaloon, mutta heikko vaalitulos voi muuttaa tilannetta. Tilanne on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että vihreät pitää seuraavan puoluekokouksen jo kesällä 2023.

Tilanne voi olla sama myös keskustassa, vaikka kannatusalho ei johdu puoluejohtajasta. Puolue on ollut kahdessa hyvin erityyppisessä hallituksessa kahdeksan vuotta, ja sinä aikana puolue on ehtinyt suututtaa laajan joukon ihmisiä.

Tämä on myös puolueen oma analyysi kannatuksen matelemisesta.

Purra jatkanee puolueen johdossa

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran, kristillisdemokraattien Sari Essayahin, Liike Nytin Harry Harkimon ja RKP:n Anna-Maja Henrikssonin ympärillä ei käydä ainakaan julkista keskustelua heidän jatkostaan.

Purra on saanut perussuomalaiset hyvään lentoon puoluekannatusmittauksissa ennen vaaleja, ja puolue kilpailee tasaväkisesti pääministeripuolueen paikasta. Vielä vuosi sitten harva olisi uskonut tähän, kun puolueen kannatus laski hieman yli 13 prosenttiin.

Liike Nyt on puolestaan enemmän riippuvainen Harry Harkimosta kuin Harkimo on puolueestaan ja Essayah on jatkanut vakuuttavaa työskentelyä vaaliväittelyissä.

Kaikki RKP:ssä eivät ole olleet tyytyväisiä puolueen toimintaan vasemmistovetoisessa hallituksessa, mutta kritiikki on pysynyt tähän asti pinnan alla.

Vaalien jälkeen tämä nelikko jatkanee puolueiden johdossa.

Herättikö artikkeli ajatuksia? Voit kommentoida sitä perjantaihin 24.3.2023 kello 23 asti.