“Mä oon tullut hakemaan sut nyt pois täältä” – pelastussukeltaja Kari Back kohtaa kuoleman veden alla silmästä silmään

– Se on melkein enemmän sääntö kuin poikkeus, että omalla kohdallani vainaja tulee kasvot edellä veden alla vastaan. Alussa toivoin, että tulisi käsi, jalka tai vartalo, mutta kasvot edellä se vain tulee.

Jo heti alkuvaiheessa pelastussukeltaja Kari Back loi itselleen tavan, joka helpottaa uhrin kohtaamista. Hän kääntää uhrin, katsoo suoraan häntä silmiin ja ottaa kädestä kiinni ja sanoo:

– Mä olen Kari ja mä oon tullut hakemaan sut nyt pois täältä.

Näin hän on toiminut jokaisen vainajan kohdalla, kun se on ollut mahdollista. Ainoastaan rikosten uhrit tai muut syyt ovat rajanneet tämän toimintatavan pois.

Backin ensimmäinen vainajasukellus oli hankalin ja etsintätöissä kului lähes koko talvi. Kemijoen pääuomaan oli jäiden läpi pudonnut moottorikelkkailija ja Backia pyydettiin etsintätehtäviin, joihin hän suostui.

Moottorikelkka oli kuitenkin niin lähellä voimalaitosta, että virtauksen kasvaessa vainaja liikkui etsijöiden edessä kokoajan. Tästä syystä avantoja jouduttiin tekemään paljon ja etsinnät vain pitkittyivät.

– Koko kylä oli etsinnöissä mukana. Rannalla pidettiin tulia ja grillattiin ruokaa. Saimme myös jättää kaluston talteen omakotitaloihin alueella. Olihan se hienoa avunantoa puolin ja toisin.

Ensimmäisen tehtävän epätoivoisuudesta kertoo sekin, että perhe oli kutsunut apuun selvännäkijän, joka etsintöjen puolessa välissä oli todennut, että vainaja löytyy 48. avannosta ja on tietyssä linjassa puiden ja talon kanssa.

– Kun vainaja lopulta löytyi, niin uhrin veli oli laskenut avannot ja niitä oli 48 ja tietyllä tavalla selvännäkijän kuvaama linjakin olisi ollut siinä. Itse en kyllä usko näihin, mutta tässä tilanteessa oli tällainen mielenkiintoinen sattuma. Hädässä ihminen tarttuu monenlaiseen apuun ja jos tästä apua on, niin en myöskään tuomitse.

Kari Back on nyt 53-vuotias ja pelastussukeltajat yleensä lopettavat, kun 50 vuotta tulee mittariin. Hän kuitenkin selvittää kuntotestit kunnialla läpi ja meinaa jatkaa niin kauan, kuin kunto vain riittää.

Vuosittain Back tekee yli 100 sukellusta, joista osa on pelastussukelluksia ja osa ammattisukeltajan työtehtäviä. Näiden lisäksi hän sukeltaa vapaa-ajallaan ja tekee myös elokuvien stunt-kohtauksia.

– Kyllä vesi on antanut itselleni niin valtavan paljon, että siitä voi puhua aivan kuin toisena kotina. Sukellus on antanut itselleni rutkasti ystäviä ja jotkut ovat olleet matkassa mukana jo ihan lapsuudesta asti.

Valitettavasti tämä koti on myös vienyt Backilta ystäviä, kun he ovat sukellusonnettomuuksissa hukkuneet.

– Onneksi en ole vielä joutunut ystävien ruumiita hakemaan. Toivottavasti se päivä ei edes tule vastaan.

Ensimmäisen vainajatehtävän suurin opetus Backille oli kuitenkin se, että hän ei päästä enää omaisia tai läheisiä näkemään uhria löytöpaikalle.

– Uhrin ystävällä teki tässä tilanteessa niin huonoa, että hän poltti hanskansakin lopulta nuotiossa, joilla oli vainajaa koskenut.

Back tietää myös kertoa, että joskus uhrin omaiset ovat käyneet sukeltajan kimppuun. Löytäessään vainajan, vie sukeltaja mennessään samalla sen viimeisen toivonkipinän siitä, että uhri löytyisi hengissä.

– Tämä on luonnollinen reaktio joillakin ihmisillä, mutta tästäkään syystä ei saisi päästää omaisia näihin tilanteisiin. Pienen tyttölapsen isä ei varmasti tarkoittanut pahaa, mutta tunteet purkautuivat väkivallan kautta ja sukeltaja joutui niiden tunteiden kohteeksi.

Tunnin etsinnän jälkeen kyseessä ei ole enää pelastaminen vaan tehtävänimike muuttuu vainajan etsinnäksi. Tästä eteenpäin etsintöjä jatketaan toisin tavoin virka-apupyyntönä tai esimerkiksi vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimesta.

Kirkkaat sukellusvedet eivät ole Backia varten, vaan hänelle kaikkein hienointa on mennä pienestä avannosta veden alle pimeään ja synkkään maailmaan, jossa näkee vain sen, mihin oma valo osuu.

– Ammattisukeltajan työssä työtä tehdään pitkälti käsien varassa. Kun hain keskeltä suota hetteestä kuuden metrin syvyydestä traktorista kuljettajan pois, niin eihän siellä mitään nähnyt, vaan kaikki tapahtui käsikopelolla mutavellissä. Usein se on juuri näin.

Vaativat työt ovat vaatineet kuitenkin veronsa ja Back on joutunut painekammiohoitoon pikaisesti Turkuun uransa aikana jo kahdesti.

– Näissä tilanteissa kaikki meni ohjeiden mukaisesti, mutta jostain syystä näin vain pääsi käymään.

Pelastajan ammatti vaatii paljon henkistä kanttia ja kestävyyttä. Ihmisen täytyy pysyä kasassa ja pystyä käymään läpi monenlaisia asioita ilman, että menisi kesken tehtävän paniikkiin.

Toistaiseksi ei ole tullut vastaan sellaista tehtävää, että Back olisi jättänyt sen tekemättä nähtyään tilanteen.

– Kyllä tässä työssä tulee vastaan sellaisia asioita, joita normaali ihminen ei arjessaan koskaan kohtaa, mutta veden alla tärkeintä on rauhallisuus.

Rovaniemen pelastuslaitoksella on ammattilaisten vetämiä purkutilaisuuksia, mutta niitä Back ei koe tarvitsevansa. Hän käy rankatkin pelastustehtävät läpi omalla tavallaan.

– Kun tullaan keikalta, niin mennään saunaan ja puhutaan potaskaa. Käydään keikat läpi ja sitten jatketaan eteenpäin. Halutessaan saa enemmänkin apua, mutta itse en ole tarvinnut. Sauna on aina auttanut, Back toteaa.

Vaikka työ on rankkaa ja haastavaa, Back kokee silti onnistumisen iloa. Hän on pystynyt tekemään asioita, jotka ovat alussa tuntuneet lähes mahdottomilta.

– Jokainen tehtävä on ollut omalla tavallaan hieno, vaikka näin ei välttämättä saisi sanoa. Ei tätä työtä jaksaisi, ellei sukeltamisesta myös nauttisi.

Kari Back on Radio Suomen sunnuntaivieraana 5. maaliskuuta. Kuuntele Timo Metsäjoen toimittama ohjelma: