”Provinssissa nähtiin moraalipörhistelyä” – politiikan tutkija Hanna Wassin mielestä Juha Mäenpään poistaminen festivaaleilta oli ylilyönti

Viikonloppuna kansanedustaja Juha Mäenpään (ps.) vip-kutsun peruminen Provinssiin ja poistaminen tapahtumasta ovat kirvoittaneet laajaa keskustelua siitä, toimiko tapahtumajärjestäjä tilanteessa oikein.

Yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass Helsingin yliopistosta pitää Provinssin tapahtumia jonkinasteisena ylilyöntinä.

– Vaikka kansanedustajan argumenteista oltaisiin kuinka eri mieltä, on aika klassinen päättelyvirhe, että kohdistetaan lausuntoihin kohdistuva suuttumus niitä esittäneeseen henkilöön, Wass sanoo.

Hänen mukaansa tapauksesta herää laajempi kysymys, onko järkevää estää joltain fyysinen pääsy johonkin tilaan, jotta se tila säilyisi turvallisena ja ketkä turvallisen tilan määrittelemiseen saisivat osallistua.

– Silloinhan siinä on helposti ajatus, että voidaanko katsoa, että pelkkä läsnäolo aiheuttaa turvattomuutta riippumatta siitä, miten ihminen tilanteessa itse käyttäytyy. Ulossulkeminen on aina vallankäyttöä, joka voi olla myös tarkoitushakuista.

Wass pitää tapahtunutta moraalipörhistelynä.

– On helppo tuntea jonkinasteista eettistä ylemmyyttä, kun voidaan nostaa yksittäinen ihminen tikunnokkaan ja sanoa, etten minä ainakaan ole tuollainen.

Wass näkee, että Mäenpään tapaus on otollinen wokeismin kritiikille: mitään ei saa sanoa tai tehdä, on olemassa jokin määrittelyvaltaa käyttävä taho, ja määritelläänkö rajat koko ajan uusiksi?

Lisää: Perussuomalaisten Juha Mäenpää kiistää rikkoneensa Provinssin arvoja – hän miettii, viekö asian eteenpäin sananvapauden nimissä

Kritiikki kohdistuu yhä useammin sanojaan kuin sanomaan

Mäenpään tapaus herättää Wassin mukaan paljon reaktioita, koska sosiaalisissa sanktioissa voidaan käyttää perustelluilta näyttäviä tai vaikuttavia toimenpiteitä. Mäenpää on tässä määritelty epäsopivaksi aikaisemman mielipiteensä vuoksi.

– Tällaisessa yksittäistapauksessa voidaan tietysti ajatella, että tapahtumanjärjestäjä voi tehdä omat linjauksensa. Tässä tosin on vielä erityistä se, että kyseessä on kansanedustaja, joka on esittänyt näkemyksensä kansanedustajan roolissa.

Hanna Wass katsoo, että nykyään ei ole vain ideologista polarisaatiota, jossa asiat ja poliittiset linjat riitelevät, vaan yhä useammin vastenmielisyys erilaisia näkökantoja kohtaan kohdistetaan niitä esittäviin ihmisiin.

Demokratian haaste

Wassin mukaan tapaus on kiinnostava suuremmassa mittakaavassa: miten demokratiassa ylipäänsä suhtaudutaan näkemyksiin, joita ei itse hyväksytä, mihin vedetään ne rajat ja kun raja tulee vastaan, miten tilanteessa toimitaan?

Yhteisöstä poistaminen on järeä toimenpide ja siihen liittyy paljon määrittelyvaltaa. Sellainen vaatisi yhteiskunnassa jaetun eettisen tai moraalisen koodiston, jotta kyettäisiin yhdessä sopimaan rajat ja niiden rikkomisesta mahdollisesti seuraavat sanktiot. Pienemmissä yhteisöissä pelisääntöjä neuvotellaan Wassin mukaan koko ajan uusiksi.

– Laajaa yhteiskuntasopimusta on asiasta hyvin vaikea tehdä, koska Suomessakin on hyvin eri tavoin ajattelevia ihmisiä.

Hänen mukaansa vielä yleisempi ongelma on se, miten voidaan noudattaa demokraattisen yhteiskunnan perusperiaatteita samalla, kun yritetään suojella demokratiaa.

– Laaja sananvapaus on demokratian ydinarvoja. Jos määritellään tarkasti, mitä siihen kuuluu tai mitä ei saa sanoa, onko se samanaikaisesti avoimen demokraattisen yhteiskunnan moninaisuuden arvostamista, pohtii Wass.

Aihepiirin käsittely johtaa vain uusiin kysymyksiin siitä, miten turvataan toisinajattelijoiden demokraattiset oikeudet.

– Asiat kaventuvat helposti yhdeksi viralliseksi totuudeksi, josta poikkeaminen on epäsopivaa ja joka johtaa kurinpitotoimiin. Silloinhan luiskahdetaan helposti jo totalitarismiin, Wass sanoo.

Yhteiskunnassa toisten poissulkeminen lisääntyy

– Suvaitsevaisuus voi muuttua syrjiväksi, kun halutaan suvaita kaikkea mahdollista paitsi niitä, jotka koetaan suvaitsemattomiksi, toteaa Wass.

Viime aikojen Helsinki Priden tukijoukoista poissulkemiset ja Mäenpään tapaus kertovat, että nyt on lisääntymässä poissulkemisen tapa.

– On, ehdottomasti. On vaikea nähdä, mitä hyvää sillä aiheutettaisiin, vaan se päinvastoin alleviivaa vallankäytöllistä aspektia, syventää vastakkainasetteluja ja lietsoo kulttuurisotaisaa ilmapiiriä.

Wassin mielestä on sinänsä hyvä, että käydään keskustelua turvallisen tilan tärkeydestä ja edellytyksistä. Lähestymistapana ihmisen käytös ja ominaisuudet tulisi kuitenkin pitää erillään toisistaan.

– Ei ole mielekästä lähestyä asiaa niin, että suvaitsemattomuus on ihmisen ominaisuus, vaan pitäisi ajatella, että se on toimintamalli. Sekä Helsinki Pride -casessa että Mäenpään tapauksessa nämä menivät sekaisin.

Tulevaisuuden Wass näkee ”varpailla astumisen yhteiskuntana”, jossa pitää koko ajan miettiä ääneenlausumattomia rajoja ja sellaisen ylittämisestä mahdollisesti seuraavaa maineentahriintumista. Poissulkemisen sijaan tarvitaan yhteistä rajanvetoa siitä, mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää ja mikä ei.

– Nyt elämme hyvin kuumentuneessa ilmapiirissä! Tällaista keskustelua käydään vielä jonkin aikaa, koska Suomessa oli pitkään vahva yhtenäiskulttuuri, joka vähitellen moninaistuu, arvioi Wass.

Aiheesta voi keskustella keskiviikkoon 5. heinäkuuta kello 23 asti.