- 10 elokuun, 2023
Jarmo Riskin haave yksityistallista toteutui, sitten ovi aukesi liittoon – nyt hän ennustaa huippuhiihtoon suurta uudistusta vuodeksi 2027
Mikä on maajoukkueiden rooli tulevaisuudessa maastohiihdon maailmancupissa? Entä kansallisten hiihtoliittojen? Ovatko kansallistunnukset kisa-asuissa pian historiaa?
Kysymykset ovat olleet esillä maastohiihdossa jo vuosia. Lajin pitkien matkojen Ski Classic -sarja on pyörinyt yksityistallien voimin jo vuodesta 2011, mutta maastohiihdon kruununjalokivi, maailmancup, on pysynyt liittovetoisena eli maiden välisenä kilpailusarjana. Ainakin toistaiseksi.
Hiihtoliiton lajikoordinaattoriksi vastikään nimetty Jarmo Riski uskoo kuitenkin, että lajissa puhaltavat lähivuosina muutoksen tuulet.
– Monet huippu-urheilijat ovat jo ehdottaneet, että maailmancupia pitäisi jatkossa kilpailla suksitalleina tai toisenlaisena konseptina kuin nyt. Arvokisat hiihdettäisiin sitten maajoukkueina eli edustettaisiin maata niin kuin tähänkin asti. Veikkaan, että jossain vaiheessa ainakin kokeillaan tällaista systeemiä, Riski sanoo.
Hän arvioi, että perustavanlaatuinen uudistus voisi toteutua kaudella 2027–2028, joka ei sisällä arvokisoja.
Riski toimii paraikaa päävalmentajana Team Electrofit -nimeä kantavassa yksityistallissa, joka on Suomessa ensimmäinen laatuaan.
Kun maajoukkueen ulkopuolelle hiihtäjät jääneet ovat aiemmin joutuneet toteuttamaan kesän ja syksyn harjoitusjakson itsenäisesti, kesäkuussa perustettu talli tarjoaa kymmenelle urheilijalle yhteisiä harjoituksia sekä kotimaan ja ulkomaan leirejä.
Toiminnan tavoite on nostaa mahdollisimman monta urheilijaa takaisin maajoukkueeseen tulevaksi talveksi.
Vaikka Riskin luotsaama talli on Suomessa neitseellisellä maalla, etenkin länsinaapureissa toiminnalla on jo pitkät perinteet.
Esimerkiksi Inge Andersenin ja Oddvar Brån vetämä Team Postgiro raivasi yksityistalleille tietä Norjassa jo 1990-luvun alussa.
– Ei tämä ihan uusi asia ole. Me olemme Suomessa vain isolla takamatkalla verrattuna Ruotsiin ja Norjaan, Riski toteaa.
Norjalaisen hiihtotutkijan, professori Öyvind Sandbakkin mukaan nykyisin Norjassa toimii viisi yksityistallia, jotka toimivat isolta osin maajoukkueiden urheilijahautumoina.
Maaliskuussa Team Aker Dählien hiihtäjä Astrid Öyre Slind voitti MM-pronssia naisten yhdistelmäkilpailussa.
– Itse näen niin, että tulevaisuudessa valmennustoimintaa voivat pyörittää ammattilaistallit ja virallinen järjestelmä vastaa (maailmancupin) kilpailutoiminnasta. Se voi olla ihan hyvin mahdollista koko maastohiihtokentällä, Riski sanoo.
Muutosten vuosi
Suomessa yksityistallien päänavaus osuu ajankohtaan, jolloin taloutensa kanssa painiva Hiihtoliitto on ilmoittanut satojentuhansien eurojen säästötoimenpiteistä.
Riskin mukaan yksityistallin kesäkuuksi ajoittunut perustamisajankohta ei liity liiton talousongelmiin, muttei kiistä, etteikö ajankohta tiimin luomiselle olisi ollut otollinen.
– Talli täydentää jo olemassa olevaa järjestelmä. Kysymys on harjoituskauden asioista. Kun kilpailukausi alkaa, urheilijat ovat omissa seuroissaan ja toivottavasti moni myös mukana maajoukkuetoiminnoissa, Riski sanoo.
Miesten A-maajoukkueen ovi kävi alkukesästä, kun se kutistui 13 urheilijasta yhdeksään. Pudonneista Verneri Suhonen ja Markus Vuorela päätyivät Team Electrofitiin.
Miesten maajoukkue kutistui myös siksi, että sen kirkkain tähti Iivo Niskanen päätti nostaa kytkintä vapaaehtoisesti. Aiemmin vastaavaan ratkaisuun päätyi naisissa Krista Pärmäkoski, joka jättäytyi maajoukkueen ulkopuolelle kaudella 2019–2020.
Lajikoordinaattorin roolissa Riski sanoo ymmärtävänsä tähtiurheilijoiden ratkaisuja.
– Se on ihan fine tässä murrosvaiheessa. Aika näyttää, kuinka vahvaksi virallinen järjestelmä (Hiihtoliitto) saa rakennettua valmennusjärjestelmän ja rahoituksen, vai siirrytäänkö enempi tällaiseen yksityiseen toimintaan, mikä on jääkiekon kaltaisessa todella kovassa ammattiurheilussa arkipäivää.
Riskin mukaan maajoukkuetoiminnan uudelleenorganisoinnille on kentällä tilausta.
– En osaa vielä sanoa, mitä se tulevaisuudessa käytännössä tarkoittaa. Joka suunnassa on kuitenkin selvä muutostarve, kun kuuntelee urheilijoita, valmentajia ja Hiihtoliiton johtoa, Riski sanoo.
Kesken jäänyt työ
Suomi-hiihdon viime vuosien yksi kuumimpia puheenaiheita on ollut Suomalainen latu -valmennusohjelma. Kyseessä on lajianalyysi, jossa maastohiihdon valmennustietoutta on päivitetty vastaamaan nykyhiihdon vaatimuksia.
Riski on yksi monista valmentajista, jotka jakoivat tietotaitoaan analyysiin. Sen hedelmistä kotimainen hiihtoväki on voinut nauttia jo viime vuosien nuorten MM-kisoissa, joissa suomalaiset maastohiihtolupaukset ovat pokanneet joukolla henkilökohtaisia mitaleja.
Sen sijaan valmennusohjelman jalkauttaminen ruohonjuuritasolle on jäänyt puolitiehen.
– Maajoukkueen rajapinnassa olevat tietävät, mistä on kysymys. Mutten ole ihan varma, tietääkö Hopeasompien kanssa aloittava seuravalmentaja, mikä se koko polku on. Se rakennettiin Suomalaisen ladussa.
– Yksi päätehtävistäni on vihkiä kenttää mukaan ja kirkastaa, mistä Suomalaisessa ladussa on kyse. Pelkkä asiakirja ei riitä muuttamaan harjoittelukulttuuria, Riski sanoo.
Kotimaan absoluuttisella huipulla eli maajoukkueessa Niskasten sisarukset ja Pärmäkoski ovat kantaneet tulosvastuuta jo lähes kymmenen vuotta.
Tuolta ajalta Matti Heikkinen on ainoa suomalainen, joka on saavuttanut kolmikon ulkopuolelta aikuisten henkilökohtaisen arvokisamitalin, 50 kilometrin MM-pronssia Lahdessa 2017. Tuolloin Heikkinen oli 33-vuotias.
Nykyisistä kestotähdistä Kerttu Niskanen on 35-, Pärmäkoski 32- ja Iivo Niskanen 31-vuotias. Kolmikosta tuskin kukaan jatkaa uraansa vuoden 2026 talviolympialaisten jälkeen, mikä jättänee kotimaiseen hiihtoon valtatyhjiön.
– Päävalmentaja Teemu Pasanen on moneen kertaan todennut, että edessä on sukupolvenvaihdos. Muutoksen pitää tapahtua 3–4 vuoden aikana, Riski arvioi.
