Yli 200 venäläisnimeä syynissä – Aleksandr Bolshunov ja Jelena Välbe päätyivät ”häpeälistalle”, josta kiinnostui Ukrainan parlamenttikin

Sen piti olla tyypillinen jääkiekkoilijan haastattelu.

Heinäkuussa 2019 venäläinen urheilusivusto Sports.ru julkaisi juttutuokion NHL-tähti Artemi Panarinin kanssa. Haastattelussa (siirryt toiseen palveluun) oli alun perin tarkoitus käsitellä asioita, joista pelaajien kanssa yleensä puhutaan kesän lopulla: kulunutta lomaa, tulevaa pelikautta, rahakasta seurasiirtoa, perhe-elämää…

Toimittaja Aleksandr Golovinin yllätykseksi Panarin halusi puhua muustakin. Tsheljabinskin kupeessa kasvanut hyökkääjä oli kyllästynyt kotimaassaan näkemäänsä epäoikeudenmukaisuuteen. Panarin puhui metroasemilla kerjäävistä vanhuksista, surkeilla palkoilla elävistä opettajista ja ilmoitti, että presidentti Vladimir Putinin olisi aika astua korruptiokoneistoineen sivuun.

– Se oli poikkeuksellista. Panarin ei kierrellyt, vaan löi Putinin hallintoa kipeään kohtaan, Sports.ru:n pitkäaikainen osaomistaja Dmitri Navosha muistelee Yle Urheilulle.

– Haastattelu keräsi valtavia katsoja- ja lukijamääriä, mutta säästyimme silloin suurelta painostukselta. Nykypäivänä vastaavan sisällön julkaiseminen olisi toimitukselle itsemurha.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, moni odotti Panarinin reaktiota. Sitä ei ole toistaiseksi tullut. On epäilty, että vaikenemiseen voivat vaikuttaa vuoden 2019 haastattelun aiheuttama kuohunta, sitä seuranneet Putinin kannattajien syytökset tai se, että hiljattain isäksi tullut jääkiekkoilija haluaa perheelleen yksityisyyttä.

– On hyvä kysymys, miksi hän on hiljaa. Ehkä hän tiedostaa, että vallanpitäjien kritisoimisella olisi nykyään huomattavasti kovemmat seuraukset, Navosha pohtii.

– Voi myös olla, ettei kukaan ole esittänyt hänelle oikeita kysymyksiä, mediapomo lisää viitaten NHL-toimittajien haluttomuuteen käsitellä kipeää aihetta.

Panarinin kaltaisia kyseenalaistajia on ollut venäläisessä urheilumaailmassa vähän. Sodan alettua heidän äänensä on ollut vielä vaimeampi. Maassa, jossa toisinajattelijoita vangitaan, pahoinpidellään ja uhkaillaan jatkuvalla syötöllä, on paljon helpompaa olla hiljaa.

Tai tukea valtaeliittiä.

Venäjän jalkapallomaajoukkueen entinen kapteeni Artjom Dzjuba (pääkuvassa) julisti pari viikkoa sitten julkaistussa haastattelussa (siirryt toiseen palveluun) pysyvänsä Putinin rinnalla, vaikka vaihtoehtona olisi kuolema. 34-vuotias pelaaja toisti vahvasti Kremlin sanomaa. Hän puhui ilkeistä eurooppalaisista, turvallisuusuhasta ja siitä, ettei halua maahansa sukupuolivähemmistöjä.

Navoshan mukaan Dzjuba on ääriesimerkki ihmisistä, jotka uskovat sokeasti kaiken, mitä television valtionkanavat heille väittävät.

– Luulen, että ennen kaikkea tämä kertoo Dzjuban älykkyystason vaatimattomuudesta. Muut urheilijat pysyvät aiheesta hiljaa, koska tajuavat sen olevan miinakenttä.

Suositun jalkapalloilijan kommentit satavat sotaa käyvän Putinin laariin. Tämä on noteerattu myös Ukrainassa, jossa Dzjuba on lisätty niin sanotulle häpeälistalle. Kyseessä on urheilusivusto Tribuna.com:in ylläpitämä luettelo (siirryt toiseen palveluun) venäläisistä urheilunimistä, jotka ovat tukeneet avoimesti maansa vallanpitäjiä sodan alkamisen jälkeen.

Tribuna.com:in johtotehtävissä nykyään toimiva Navosha kertoo, että listasta on kiinnostunut myös Ukrainan parlamentti. Tarkoituksena on toimittaa luettelo isoille urheiluliitoille ja päättäjille, kun nämä käsittelevät venäläisurheilijoiden mahdollista paluuta kansainväliseen urheiluun.

Listalla on tällä hetkellä noin 240 nimeä. Joukossa on useita kansainvälisesti tunnettuja urheilijoita, valmentajia ja urheilujohtajia, kuten hiihdon olympiavoittajat Aleksandr Bolshunov ja Veronika Stepanova, hiihtopomo Jelena Välbe, uinnin olympiavoittaja Jevgeni Rylov sekä jääkiekkolegendat Vjatsheslav Fetisov ja Vladislav Tretjak.

– Lista toimii enemmänkin varoituksena kuin rangaistuksena. On tärkeää, etteivät muut urheilijat oikeuttaisi sotaa, liikekannallepanoa tai muita Putinin toimia, Navosha sanoo.

Venäjä ja Valko-Venäjä on suljettu kansainvälisestä toiminnasta useissa lajeissa. Viime aikoina urheilujärjestöjen johtohahmot ovat puhuneet suopeampaan sävyyn maiden mahdollisesta paluusta globaaliin kilpailuun.

Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Thomas Bach sai ukrainalaiselta urheiluyhteisöltä kovaa kritiikkiä antaessaan ymmärtää, että venäläiset ja valkovenäläiset voisivat päästä neutraalilla statuksella ensi vuonna järjestettäviin Pariisin olympialaisiin.

– Ukraina ei halua nähdä yhtäkään venäläis- tai valkovenäläisurheilijaa. Itse koen, että arvokisoihin voisivat päästä ne, jotka tuomitsevat julkisesti sodan Ukrainassa ja tekevät siten hallaa Venäjän tai Valko-Venäjän propagandalle, Navosha kertoo.

Muun muassa venäläiset tennistähdet Andrei Rublev ja Darja Kasatkina, NHL-pelaaja Nikita Zadorov ja jalkapalloilija Nadja Karpova ovat vaatineet julkisesti Venäjää lopettamaan sodan, mutta he ovat isossa kuvassa harvinaisuuksia.

Navoshan mukaan syitä on monia. Urheilijat on nuoresta saakka kasvatettu osaksi systeemiä. Monen elanto ja tulevat uranäkymät riippuvat valtiosta. Moni yksinkertaisesti pelkää.

– Jopa maailman tapahtumista täysin tietämättömät urheilijat tiedostavat joutuvansa ongelmiin, jos he lakkaavat olemasta valtionjohdolle hyödyksi.

Raha on isossa roolissa. Sillä Venäjän valtaeliitti on ostanut urheiluväen uskollisuutta myös kansainvälisesti. Kaasujätti Gazpromin kaltaiset valtionyhtiöt ovat solmineet sponsorisopimuksia eri lajeissa, eikä summissa ole säästelty.

Voisiko raha avata Venäjälle tien takaisin kansainväliseen kilpailuun?

– Se olisi virhe, Navosha sanoo.

– On laajasti tiedossa, että Putin ja Lukashenka ottavat urheilulliset saavutukset nimiinsä. Haluavatko olympialaisten yhteistyökumppanit, että urheilijat poseeraavat olympiamitalit kaulassa Putinin sotatapahtumissa?

Ukrainan puolustussota on valkovenäläiselle Dmitri Navoshalle sydämen asia. Kuten monella itäeurooppalaisella, hänellä on ollut elämänsä aikana läheiset kytkökset moneen maahan.

Navosha asui ennen Moskovassa ja johti kolmea riippumatonta urheilumediaa Venäjällä (Sports.ru), Valko-Venäjällä (Tribuna_by) ja Ukrainassa (Tribuna_ua). Pitkän linjan mediapomon elämä muuttui radikaalisti loppukesästä 2020, kun Valko-Venäjän kansa nousi vastustamaan maata itsevaltiaan lailla hallinnutta Aljaksandr Lukashenkaa.

Vallasta luopuminen ei ollut Lukashenkalle vaihtoehto. Oppositiojohtajia ja protestoijia pahoinpideltiin ja vangittiin, itsenäisiä medioita kuten Tribunan Valko-Venäjän toimitus ajettiin maanpakoon ja hallintoa aktiivisesti kritisoinut Navosha lisättiin turvallisuuspalvelu KGB:n terroristilistalle.

Navosha myi kaksi vuotta sitten osuutensa Sports.ru:sta ja muutti Moskovasta Kiovaan. Nykyään hän johtaa Tribunan toimituksia Etelä-Euroopasta ja yrittää vaikuttaa osaltaan, jotta raakalaismainen sota joskus päättyisi.

– Tribuna on blokattu Valko-Venäjällä, mutta olemme käyttäjälukemien valossa maan suosituin urheilusivusto. Se kertoo, millainen tarve ihmisillä saada vaihtoehto hallituksen propagandalle.

Urheilumaailman käänteistä kertominen ei ehkä tunnu nyt maailman tärkeimmältä asialta, mutta urheilun avulla voi muuttaa yllättävän paljon. Se nähtiin Valko-Venäjällä vuonna 2020, kun noin 2000 huippu-urheilijaa yhdistyi vastustamaan diktaattorimaista hallintoa ja allekirjoitti vetoomuksen vapaiden presidentinvaalien puolesta.

– Urheilijoiden tuki antoi kansalaisille valtavasti voimaa ja loi yhtenäisen rintaman. Uskon, että tuon rintaman ansiosta Lukashenka ei uskalla käskeä Valko-Venäjän armeijaa hyökkäämään Ukrainaan, Navosha sanoo.

– Toivon venäläisten tähtiurheilijoiden löytävän samanlaista rohkeutta.