- 1 kesäkuun, 2023
Yleisurheilupomojen häpeällinen toiminta tuhosi jo kävelijöiden elämäntyön, meneekö seuraavaksi kymmenottelu?
Urheilijoiden urat vaikuttavat olevan kevyttä kauraa kansainvälisille yleisurheilujohtajille. Pian moniottelijat saattavat joutua hakemaan kävelijöiltä vertaistukea, kirjoittaa Atte Husu.
Atte HusuUrheilutoimittaja
Suomalaista huippuyleisurheilua nähdään tänäkin kesänä Ylen kanavilla. Kauden avaa 7.6. Jyväskylän GP-kilpailu.
Kuinka te kehtaatte?
Kysymys pyöri varmuudella monen muunkin kuin allekirjoittaneen pääkopassa huhtikuun alussa. Tuolloin Kansainvälinen yleisurheiluliitto World Athletics tiedotti, että vuoden 2024 Pariisin olympialaisissa 35 kilometrin kävely korvataan maratonin pituisella sekapariviestillä.
Muutostahti kilpakävelyssä on ollut viime vuosina posketonta, sillä 50 kilometrin hautajaisina toimineista Tokion olympialaisista on aikaa alle kaksi vuotta. Vaikka viidenkympin tilalle tullut 35 kilometriä debytoi arvokisoissa vasta viime heinäkuussa, kuohittu kuninkuusmatka päätyi huhtikuussa saattohoitoon alle vuoden ikäisenä. Siis vuosi ennen Pariisin olympialaisia.
Päätös hakee häpeällisyydessään vertaistaan mitä tulee kunnioitukseen urheilijoiden tekemää työtä kohtaan. Tai tarkemmin kunnioituksen puutteeseen.
Vaikka 35 kilometriä on WA:n hallituksessa istuvan Antti Pihlakosken mukaan jäämässä yleisurheilun MM-kisojen ohjelmistoon, tuskin kukaan on valmis panemaan rahojaa likoon sen elinvoimaisuuden puolesta ilman olympiastatusta.
KOK sanelee, WA:lla ei riittävää tahtotilaa
35 kilometrin pudottamisessa vastuu on ensisijaisesti vieritetty Kansainväliselle olympiakomitealle KOK:lle, jolle sekaviesti oli Pihlakosken mukaan lopulta kompromissiratkaisu.
Pihlakosken mukaan KOK ei ollut halukas lisäämään kävelyyn uutta mitalilajia, naisten 35 kilometrin kilpailua, mikä olisi tuonut naiset matkavalikoimassa miesten veroiseen asemaan. Naiset ovat tähän saakka kilpailleet olympiatasolla vain 20 kilometrillä.
KOK:lla on täysi vapaus päättää, missä lajeissa sen tapahtumissa kilpaillaan kerran neljässä vuodessa. On kuitenkin vaikea nähdä, että näin radikaali ratkaisu menee läpi näin lyhyellä varoitusajalla ilman WA:n hallituksen välinpitämättömyyttä kävelyurheilua kohtaan. Päätöksen valmistelusta tihkuneet tiedot puoltavat sitä, ettei WA:ssa ollut yksinkertaisesti riittävästi kiinnostusta panna KOK:lle hanttiin ja tuoda pöytään vaihtoehtoja naisten 35 kilometrin kisan tuomisesta olympiaohjelmaan.
Kansainvälisen yleisurheiluliiton on turha mennä KOK:n taakse kävelyurheilun mullistuksissa, sillä liiton suhtautuminen lajiin on ollut välinpitämätöntä jo vuosikaudet. Ongelma lävähti silmille vuoden 2017 Lontoon MM-kisoissa, joihin WA kelpuutti naisten 50 kilometrin kävelyn kahden viikon varoajalla. Taustalla oli yhdysvaltalaiskävelijä Erin Talcottin uhkaus haastaa liitto oikeuteen syrjinnästä.
Lopputuloksena seitsemän naista käveli Lontoossa 50 kilometrin MM-kisan samoilla säännöillä ja palkintorahoilla kuin miehet. Lopulta vain neljä naista pääsi maaliin WA:n asettaman aikarajan puitteissa. Kyseessä on yleisurheilun MM-historian ainoa kilpailu, jossa pelkästä maaliin pääsemisestä on maksettu 15 000 dollaria.
Näytös ei ollut omiaan kasvattamaan kilpakävelyn statusta positiivisessa mielessä, mutta sen toteutumisessa yleisurheilupäättäjät voivat katsoa vain peiliin.
Pihlakosken synninpäästöksi on sanottava, ettei pitkän matkan kilpakävelijöiden elämäntyön tuhoaminen jäänyt kiinni ainakaan hänen lajitietämyksestään. Sen sijaan vastaavankaltaista laajaa yleisurheilusivistystä on turha odottaa valtaosalta suomalaisen hallituskumppaneista.
Pitkän matkan kävelijöiden olympiaunelman murskaaminen vuosi ennen Pariisin kisoja oli seurausta vain ja ainoastaan huonosta johtamisesta.
Moniottelijat liipaisimella
WA:n päätökset ovat herättäneet huolta paitsi kävelijöiden keskuudessa myös moniottelupiireissä. Ottelijat ovat yleisurheilun viimeinen jäljellä oleva yhteisö, jossa naiset ja miehet kilpailevat nykyajalle epätyypillisesti eri lajeissa: seitsen- ja kymmenottelussa.
Suomalaisia lähellä oleva maastohiihto poisti matkakohtaiset erot viime talvena, ja vastaava on mitä todennäköisimmin edessä moniotteluissa lähivuosina. Luonnollinen siirtymä olisi, että naiset siirtyisivät seitsenottelusta kymmenotteluun. Asia oli tapetilla ensi kerran jo vuosituhannen alussa, jolloin lajille luotiin omat säännöt.
Naisten siirtyminen kymmenotteluun tarkoittaisi tosin, että ottelun läpivieminen kestäisi jatkossa noin viisi tuntia enemmän kuin nyt. Se taas sotisi KOK:n periaatetta vastaan kilpailujen lyhentämisestä, mihin päättävät tahot ovat vedonneet kävelykisojen yhteydessä.
Aito huolenaihe onkin, päätyvätkö yleisurheilupäättäjät aikaikkunan varjolla kajoamaan seuraavaksi kymmenotteluun. Asia oli Euroopan yleisurheiluliiton pöydällä jo vuonna 2016, jolloin kompromissiratkaisuna seitsen- ja kymmenottelulle ehdotettiin kahdeksan lajin ottelua – siis kymmenottelua ilman seiväshyppyä ja kiekonheittoa.
Kymmenottelu on ollut olympialaji vuodesta 1912, ja yleisurheiluentusiastit tituleeraavat usein sen olympia- ja MM-voittajaa maailman parhaaksi urheilijaksi.
Sille soisi annettavan painoarvoa myös lajimuutokset siunaavassa WA:n hallituksessa, mutta kuten viime vuodet ovat näyttäneet, historian ymmärrys ja urheilijoiden kunnioitus eivät näyttele päätöksenteossa ratkaisevaa roolia.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta 2.6. klo 23 asti.
