- 19 kesäkuun, 2023
Venäläisten verta rahdataan Turkkiin ja virtsaa Keski-Eurooppaan – näin huipputuloksia tekevien yleisurheilijoiden dopingvalvonta toimii sodan aikana
Teinityttö painaa kasvot käsiinsä ja pillahtaa itkuun. Valokuvaajat taltioivat epätoivon kiinalaisessa jääurheilukeskuksessa. On helmikuun 17. päivä vuonna 2022.
Salamavalojen räiskeessä on murheen murtama Kamila Valijeva, 15-vuotias venäläinen taitoluistelija. Valijeva on juuri epäonnistunut Pekingin olympiakisojen vapaaohjelmassaan ja pudonnut mitaleilta.
Talviurheilua seuraavan maailman huomio on ollut Valijevassa jo useita päiviä.
Syynä on taitoluistelijan dopingnäyte, jonka hän antoi Venäjän mestaruuskisoissa jouluaattona 2021. Pekingin olympialaisten aikana julkisuuteen on tullut tieto, että dopingnäyte on positiivinen.
Vaikka tapahtumaa puidaan Pekingissä ja Valijeva on antanut näytteensä Pietarissa, yhtälön keskiössä on tukholmalainen antidopinglaboratorio. Voi kuulostaa erikoiselta, mutta sitä se ei ole.
Venäläinen antidopingtoiminta menetti toimivaltaansa pala palalta sen jälkeen, kun Venäjän valtiojohtoinen dopingkoneisto paljastui vuonna 2016. Dopingskandaalin jälkeen satoja litroja venäläisten urheilijoiden virtsaa ja verta rahdattiin ympäri Eurooppaa antidopinglaboratorioiden analysoitavaksi.
Valijevan tapauksessa pääroolia olisi hyvinkin saattanut näytellä Helsingin laboratorio, joka vastaanotti vuosittain kymmeniä venäläisurheilijoiden näytteitä. Tämä toiminta päättyi tasan viikko Valijevan vapaaohjelman jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Venäjän sotatoimien seurauksena lähes kaikki Euroopan maat ovat asettaneet Venäjän eristystilaan. Urheilussa valtaosa kansainvälisistä lajiliitoista on sulkenut venäläiset urheilijat kilpailujensa ulkopuolelle.
Tästä huolimatta Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n puheenjohtaja Thomas Bach väläytti helmikuussa, että venäläisurheilijat voisivat hiljalleen palata kansainvälisiin kisoihin ilman kansallissymboleita. Lausunnosta syntyi poliittinen myrsky.
Tässä artikkelissa pureudutaan vain urheilullisiin asioihin antidopingtyön ja tuloskehityksen näkökulmasta.
Yle Urheilu tarkasteli asiaa suomalaisten suosimassa yleisurheilussa, jossa Venäjällä on ollut vuodesta 2017 pitkälti toistasataa dopingkäryä ja jossa on mahdollista vertailla tulostasoa ennen sotaa ja sodan aikana.
Vaikka venäläisillä ei ole ollut asiaa kansainvälisiin yleisurheilukisoihin, maan kärkiurheilijoiden tuloksissa eristys ei ole näkynyt.
Kun rajat ovat sulkeutuneet venäläisiltä urheilijoilta ja venäläisen tavaran vienniltä, kansainvälinen antidopingvalvonta on kohdannut Venäjällä haasteita.
Esimerkiksi paljastusteholtaan virtsaa huomattavasti tehokkaampia verinäytteitä ei ole voitu kuljettaa vuosien 2016–2021 tapaan Euroopan laboratorioihin analysoitavaksi, vaan kaikki veri on kuljetettu sodan aikana yhteen osoitteeseen.
Kun tähän lisätään vielä Maailman antidopingtoimiston Wadan puheenjohtajan Witold Bankan lausunto, jossa puolalainen kuvaili Venäjän antidopingtoimintaa edelleen epäluotettavaksi, herää kysymys, olisiko venäläisiä ylipäätään mahdollista päästää kansainvälisiin kisoihin antidopingin näkökulmasta.
Sota esteenä, ei antidoping
Vastaus edellä esitettyyn kysymykseen on kyllä, jos kysytään Kansainväliseltä yleisurheiluliitolta World Athleticsilta.
Liitto päätti 23. maaliskuuta, että se vapauttaa Venäjän yleisurheiluliiton seitsemän vuotta kestäneestä pannasta.
Kilpailukielto sai alkunsa vuonna 2016 professori Richard McLarenin johtaman komitean tutkinnasta, joka avasi Venäjän yleisurheilun systemaattista dopingohjelmaa.
Sittemmin yli 150 venäläistä yleisurheilijaa on kärynnyt dopingista.
Vaikka venäläisten kilpailukiellot ovat dopingrintamalla edelleen arkipäivää, kyse on lähes tyystin pakastimesta kaivetuista dopingnäytteistä, jotka on analysoitu uudelleen.
2020-luvulla ilmenneet ”uudet käryt” voi kuitenkin laskea enää kahden käden sormilla, eikä yksikään kärynneistä ole Venäjän yleisurheilun profiilinimi.
Kehityksen johdosta Venäjälle myönnettiin ns. A-kategorian status. Nimike ei ole kuitenkaan imarteleva, vaan Venäjä jakaa sen Valko-Venäjän, Bahrainin, Etiopian, Kenian, Marokon, Nigerian ja Ukrainan kanssa.
Nämä maat ovat vaaravyöhykkeessä menettää kilpailuoikeutensa kansainvälisissä ympyröissä toistuvien dopingtapausten ja heikon antidopingvalvonnan vuoksi.
Toistaiseksi Venäjän yleisurheilutähdet voisivat kuitenkin edustaa ensi kertaa maataan arvokisoissa sitten vuoden 2015. Esteenä kansainvälisiin yleisurheilukilpailuihin on enää Venäjän valtionjohdon aloittama hyökkäyssota.
Tie arvokisoihin ei ole kuitenkaan mutkaton kaikille venäläisille yleisurheilijoille.
Tulostasoltaan maailman absoluuttista kärkeä edustavat venäläiset yleisurheilijat kuuluvat Kansainvälisen yleisurheiluliiton itsenäisen antidopingelimen Athletics Integrity Unitin (AIU) dopingvalvonnan piiriin.
Vaikka AIU on voinut jatkaa toimintaansa Venäjällä sodan aikana, sota on vaikeuttanut mahdollisuutta testata venäläisiä. Se näkyy testattavien urheilijoiden määrässä.
– Testauspoolissamme on sodan takia vain 16 venäläisurheilijaa, AIU:n johtaja Brett Clothier kertoo Yle Urheilulle ja sanoo, että normaalisti määrä olisi noin 40.
AIU keskittyy toiminnassaan maailman yleisurheilueliittiin, jolle se tekee dopingtestejä ja suunnittelee testaustoimintaa.
Vertailun vuoksi: Suomella on AIU:n testipoolissa vain yksi urheilija, seiväshypyn Euroopan mestari Wilma Murto. Yhdysvalloilla urheilijoita on eniten, 79.
Mitä AIU:n testipoolissa olevien urheilijoiden määrän romahtamisesta pitäisi ajatella ja minkä tasoisia urheilijoita jää AIU:n testauksen ulkopuolelle verrattuna aikaan ennen sotaa?
Sota ei näy tasossa
Vaikka venäläisillä ei ollut viime vuonna asiaa kansainvälisiin kisoihin, maan urheilijat eivät levänneet laakereillaan.
Yleisurheiluraamattuna tunnetun Tilastopajan tuloskannoista käy ilmi, että kotimaassaan tuloksia tehnyt venäläinen oli maailmantilaston ykkösnimi neljässä lajissa. Maailmantilaston ykkössijoissa Venäjä oli selvästi kovin eurooppalainen yleisurheilumaa.
AIU:n politiikka keskittyä terävimpään kärkeen näkyy, kun tarkastellaan testipoolista löytyviä venäläisiä. Viime kaudella lajissaan maailmantilaston kymmenen kärjessä olleista 14 venäläisestä 13 kuuluu AIU:n testipatteriin.
Clothierin mukaan AIU:n testipooliin lisättäviä venäläisiä testataan tuplamäärä verrattuna perustasoon. Clothier ei avaa määriä tarkemmin.
Yle Urheilun tietojen mukaan maailmalla ovat harvassa urheilijat, joille AIU tekee vuodessa yli kymmentä kilpailun ulkopuolista dopingtestiä.
Oli kyse sitten Venäjästä tai mistä tahansa muusta maasta, AIU käyttää dopingtestien tekemisessä omia alihankkijoitaan. Venäjän tapauksessa valtiojohtoiseen dopingskandaaliin viime vuosikymmenellä sotkeutunut Venäjän antidopingtoimikunta Rusada ei ole siis osapuoli AIU:n tekemissä testeissä.
Kun AIU:n testipoolissa oleva venäläinen yleisurheilija on antanut dopingnäytteen AIU:n valtuuttamalle testitoimijalle, näyte kuljetetaan pois Venäjältä.
Näin on toimittava, koska Moskovassa majaa pitävällä antidopinglaboratoriolla ei ole Maailman antidopingtoimiston Wadan lisenssiä analysoida dopingnäytteitä. Syy on sama kuin Rusadalla: korruptio.
Veri Turkkiin
Dopingnäytteitä on kahdenlaisia. Aineiden seulonta tapahtuu joko virtsa- tai verinäytteestä. Mikäli kyse on AIU:n testipoolissa olevan venäläisurheilijan virtsanäytteestä, se kuljetetaan analysoitavaksi Keski-Eurooppaan.
Clothier ei suostu kertomaan, mihin virtsanäytteet viedään, mutta Yle Urheilun tietojen mukaan Itävallan Salzburgissa, Sveitsin Lausannessa ja Belgian Gentissä sijaitsevat antidopinglaboratoriot osallistuvat edelleen virtsanäytteiden analysointiin. Nämä tahot ovat osallistuneet venäläisten urheilijoiden tehostettuun valvontaan dopingskandaalin alusta lähtien.
Sen sijaan Helsingissä ja Tukholmassa sijaitsevat laboratoriot vahvistavat, etteivät ne ole saaneet venäläisten näytteitä analysoitavaksi sitten sodan alkamisen.
Suomen THL:ssä sijaitsevan dopinglaboratorion johtajan Tina Suomisen mukaan venäläisten näytteitä lähetettiin Helsinkiin tasaiseen tahtiin helmikuuhun 2022 saakka.
– Puhuttiin useista kymmenistä, Suominen avaa kokoluokkaa.
Venäjän dopingvalvonta perustui aikanaan siihen, että näytteitä analysoitiin eri puolilla Eurooppaa. Virtsanäytteiden osalta pelikenttä on siis kaventunut, mutta mitä tulee venäläisten yleisurheilijoiden verinäytteisiin, ne on uskottu vallitsevassa maailmantilanteessa vain yhteen paikkaan, Turkin Ankarassa sijaitsevaan laboratorioon.
AIU-pomo Clothierin mukaan syy järjestelyyn on aika. Verinäyte on paljastusteholtaan selvästi virtsaa tehokkaampi, mutta se on kuljetettava laboratorioon huomattavasti virtsaa nopeammin. Clothierin mukaan AIU:n standardeissa urheilijan biologiseen passiin kuuluva verinäyte on analysoitava 36 tunnin sisällä näytteenantohetkestä.
Venäjältä on toistaiseksi normaali ilmatieyhteys Euroopan maista vain Serbiaan ja Turkkiin. Serbialla ei ole kuitenkaan omaa Wada-akkreditoitua antidopinglaboratoriota. Tosin pitkään ei ollut Turkillakaan.
Wada asetti Ankaran laboratorion toimintakieltoon vuosiksi 2011–2015, koska turkkilaistoimija ei täyttänyt kansainvälisiä testauskäytäntöjä. Vuodesta 2016 Ankara on ollut jälleen täysivaltainen toimija, joka on näytteiden analysointimäärältään samaa kokoluokkaa kuin Helsingin laboratorio.
Nykyisin Ankara vastaa siis yksin Venäjän yleisurheilutähtien dopingvalvonnan tärkeimmästä osasta.
Vaikka valvonta on keskitetty vain yhteen osoitteeseen, Suominen ei pidä tilannetta hälyttävänä.
– En tunne Ankaran labroratorion tilannetta, mutta voin sanoa varmasti, että se on joutunut todistamaan Wadalle aukottomasti olevansa akkreditoinnin arvoinen. Wada valvoo laboratorioiden tasoa erittäin tarkasti, Suominen sanoo ja viittaa sokko- ja kaksoissokkonäytteisiin, joita Wada lähettää Helsingille vuosittain kymmeniä.
Kyseiset näytteet ovat testejä, joissa laboratorioiden on löydettävä kielletyt aineet, varmistettava ne ja raportoitava niistä Wadalle kansainvälisen käytännön mukaisesti. Epäonnistunut analyysi voi johtaa toimiluvan menettämiseen.
– Wada on näissä erittäin tiukka, Suominen alleviivaa.
Entä jäljelle jäävät huiput?
Clothier vakuuttaa, että AIU on pystynyt testaamaan lajeissaan maailmantilastossa kymmenen kärjessä olevia venäläistähtiä ilman ongelmia. Mutta miten on muiden venäläisten laita, kun tarkastelu ulotetaan Euroopan huippuihin?
Viime kaudella 30 venäläistä ylsi lajissaan Euroopan tilastossa top 10:een. Näistä 30:stä 14 kuuluu artikkelissa jo edellä mainittuun joukkoon, joka ylsi top 10:een myös maailmantilastossa.
Jäljelle jää 16 venäläistä, jotka kuuluivat Euroopan kärkikymmenikköön mutteivät AIU:n testipoolin. Heidän dopingvalvonnastaan vastasi viime kaudella ja vastaa edelleen ainoana tahona Venäjän oma antidopingtoimisto Rusada, koska venäläisillä ei ole ollut asiaa ulkomaille.
Rusadalla taas ei ole vieläkään Wadan lisenssiä.
– Luottamus Venäjän antidopingsysteemiin on edelleen erittäin alhainen, Wadan puolalainen puheenjohtaja Witold Banka sanoi marraskuussa 2022 ja toisti saman vastikään toukokuussa.
Rusadan toimintakielto perustuu osittain vuoden 2018 tapahtumiin, joissa sen katsottiin hankaloittaneen 33 venäläisurheilijaan kohdistunutta tutkintaa. Tutkittavista 19 oli yleisurheilijoita, mukaan lukien korkeushyppääjä Danil Lysenko.
Lysenko tuomittiin dopingtestien välttelystä ja väärennetyistä dokumenteista neljän vuoden kilpailukieltoon, josta hän vapautui viime kesänä. Venäjän yleisurheiluliitto vapautui niin ikään omasta pannastaan tämän vuoden maaliskuussa. Osapuolista Rusada on ainoa, jolta kansainväliset toimivaltuudet uupuvat yhä.
Suomen Urheiluliiton valmennuksen ja koulutuksen johtaja Jarkko Finni ei pidä tilanteesta, jossa valtaosa Euroopan kärkeen kuuluvista venäläisistä yleisurheilijoista on vain kansallisen antidopingtestauksen piirissä.
– Kaikkien paljastusten jälkeen ainoa vaihtoehto oli, että Venäjän dopingtestaus hajautetaan. Tilanne, jossa AIU hyödyntää vain yhtä testausasemaa Turkissa, sisältää mielestäni ainakin riskin, vaikka kyse on Wadan sertifioimasta testiasemasta, Finni sanoo.
Koska venäläiset yleisurheilijat eivät ole kansainvälisesti tunnustetun antidopingtoiminnan piirissä – AIU:n poolia lukuun ottamatta – Finni sanoo kannattavansa ajatusta, että kyseisiin urheilijoihin sovellettaisiin samaa antidopingpykälää kuin huippu-urheilusta taukoa pitäneisiin urheilijoihin.
Wadan sääntöjen mukaan esimerkiksi eläköitymispäätöksen pyörtävä urheilija joutuu automaattiseen kuuden kuukauden karenssiin ennen kuin on oikeutettu palaamaan kansainvälisiin kilpailuihin. Karenssin aikana urheilijan on oltava kansainvälisesti tunnustetun antidopingtoiminnan piirissä.
– Kun venäläisurheilijoiden paluu tulee ajankohtaiseksi sitten joskus, tätä vaihtoehtoa olisi ainakin syytä pohtia, Finni sanoo.
