- 27 toukokuun, 2023
Seitsenkertainen maailmanmestari jakoi suomalaislupauksille vinkkejä – Pukki Party sai brittikuskin hämilleen
Kaikki on suhteellista.
Steve Holcombe kuvailee suomalaisia enduromaastoja itselleen vieraiksi, mutta sivusta katsottuna hänen menonsa on heti ensimetreillä mestarillisen näköistä.
Seitsenkertainen maailmanmestari valmistautuu Heinolassa ajettavaan Suomen MM-osakilpailuun kivikkoisilla ja kallioisilla metsäpoluilla sekä soralla. Viikko ennen H-hetkeä Holcomben asuntoauto on pysäköitynä Nummen motocrossradan varikolla Mäntsälässä.
29-vuotiaan brittimestarin testipäivää pääsevät seuraamaan aitiopaikalta myös nuoremman polven suomalaiskuljettajat Hermanni Haljala ja Samuli Puhakainen.
Parikymmentä vuotta sitten suomalaiskuljettajat suorastaan kahmivat endurokultaa MM-sarjassa vuodesta toiseen ja dominoivat kotiosakilpailuissaan. Nyt suomalaismenestys on kyntänyt useamman vuoden ja kuin tilannetta alleviivaten suomalaiskuskit saavat kotikisaansa vinkkejä britiltä.
Steve Holcombe nousi enduromaailman terävimmälle huipulle samaan aikaan, kun Eero Remes ylsi maailmanmestaruuksiin viimeisimpänä suomalaiskuljettajana. Tällä hetkellä MM-sarjan pääluokan kärkikolmikossa on kaksi brittiä.
Holcomben mukaan suomalaistenkin kannattaa silti katsoa tulevaisuuteen luottavaisena, sillä menestys näyttää noudattavan aaltoliikettä. Suurimman suomalaisdominanssin aikaan 90- ja 2000-luvuilla briteilläkin oli vain yksittäisiä huippukuljettajia.
– Luulen tilanteen johtuvan ihan luonnollisesta kehityksestä. 10-15 vuoden välein aina jostain alueelta tulee useampia hyviä kuljettajia. Se taas käynnistää alueella menestyssyklin, joka jatkuu hetken aikaa, kunnes sama tapahtuu toisaalla. 2010 luvulla meitä oli useampia brittikuljettajia, jotka seurasimme yksinäisen huippumme David Knightin otteita. Sitten oma kilpailumme kehitti ja siivitti meitä eteenpäin. Enduro on niitä urheilulajeja, joissa kokemuksella on hurjan iso merkitys. Tässä voi olla huipulla vielä reilusti yli kolmekymppisenäkin, jos todella haluaa.
– Ajan kuluminen pitää osata mieltää kokemuksen keräämiseksi. Ei pidä menettää uskoaan, vaikka tavoitettaan ei saavuttaisikaan silloin, kuin on alun perin suunnitellut. Tietysti kokonaisuus edellyttää myös varmaa suorittamista. Turhia loukkaantumisia pitäisi yrittää välttää ja kilpailukaluston ja tiimin pitäisi olla riittävän laadukas. Esimerkiksi näiden suomalaiskuljettajien kohdalla pidän oleellisimpana, että he jatkavat samaa työntekoa, mitä ovat tehneet tähänkin asti, Holcombe rohkaisee.
Hermanni Haljala ja Samuli Puhakainen kaasuttelevat Mäntsälän maastossa tiivisti maailmanmestarin kannoilla. Välillä kolmikko pysähtyy metsäpolun varteen keskustelemaan ajolinjoista.
– Kun olemme täällä kotimaisemissa, niin totta kai on vähän helpompaa yrittää laittaa hänelle kampoihin. Kun et täällä olekaan niin paljon häntä hitaampi, niin kyllä se tuo itseluottamusta, Puhakainen kuvailee.
Haljala sanoo tavoittelevansa samanlaista kaarreajotyyliä, jota Holcombe käyttää. Myös tekniseltä puolelta saattaisi löytyä jotain ammennettavaa.
– Kyllä tällainen mahdollisuus on itselleni tosi tärkeä. Jo ihan siitäkin syystä, että ajamme samalla pyörämerkillä. Silloin voi saada vielä hieman enemmän irti vaikkapa jostain pyörän säätöihin liittyvästä asiasta. Tietenkään se ei mene yksi yhteen, koska hän ajaa eri kokoisella pyörällä ja on tehdastiimin kuljettaja, Haljala sanoo.
Maailmanmestaruuksista huolimatta Holcomben ajosaappaat ovat pysyneet tiukasti maassa. Hän vastailee kuusen juurella kärsivällisesti suomalaiskaksikon kysymyksiin ja kuvailee ajolinjavalintoihinsa vaikuttavia tekijöitä jopa yllättävän avoimen tuntuisesti.
– Autan paikallisia kuljettajia erittäin mielelläni. Minä jopa nautin opettamisesta. Haluan olla avoin ja tarjota vastauksia, jos heillä on kysymyksiä. Miksi toimin tietyllä tavalla tai miksi vaihdan jossain ajolinjaani? On kuitenkin erilaista katsoa ajamista kilpailujen ulkopuolella. Näin he pystyvät katsomaan tarkemmin useissa paikoissa ja myös keskustelemaan ratkaisuistani. Toivottavasti pystyn vielä itsekin oppimaan jotain Eerolta.
Viimeisellä lauseellaan Holcombe viittaa siihen, että seuraavaksi hän on menossa harjoittelemaan vantaalaiseen kalliomaastoon ex-maailmanmestari Remeksen kanssa.
Muutamaa tuntia myöhemmin Remes ja Holcombe jo pohtivatkin ajolinjavaihtoehtoja äkkijyrkän kalliokinkaman äärellä. Suomalaiskonkari tosin ei pysty tarjoamaan omaa tyylinäytettään kolhittuaan itseään muutamaa päivää aiemmin kansallisessa endurokilpailussa. Remes seuraa Holcomben harjoittelua siviilit päällään, välillä sähkömopollaan kurvaillen.
Sitten Holcombe kiihdyttää pyöränsä vauhtiin ja selvittää kalliokinkaman kahdella matalla loikalla. Toisella yrityksellä hän vaihtaa ajolinjaansa ja kinkama ylittyy yhdellä hypyllä.
– Kumman linjan uskot olevan parempi? Remes kysyy?
– Kyllä se hypättävä linja on parempi, aivan kuten arvelitkin, Holcombe vastaa.
Remeksen mukaan hänellä on harjoituksessa käytännössä vain kierrosaikojen kellottajan rooli.
– Stevellä on homma hallussa ihan omasta takaakin. Kyllä maailmanmestarit hallitsevat kaikki ajo-olosuhteet.
Ennen kuin Holcombe katoaa uudelle harjoituskierrokselle metsän siimekseen, täytyy vielä selvittää, mahtavatko ”Pukki Partyn” alkujuuret olla tuttu käsite brittiläiselle enduromestarille.
– Oletko kuullut Teemu Pukista?
– En. Kuka hän on?
– Hän on edustanut Norwichia.
– Ahaa! En itse juuri seuraa jalkapalloa, maailmanmestari Holcombe toteaa hymyssä suin.
