”Ensimmäinen kommentti oli, miksi hankimme venäläisen” – VPS antoi Jevgeni Baškiroville harvinaisen mahdollisuuden, josta tämä on kiitollinen joka päivä

Pahimmilla painajaisilla voi olla odottamattomia seurauksia.

Normaalioloissa Jevgeni Baškirov olisi todennäköisesti liian hyvä pelaaja Suomen jalkapallokentille. Itäinen Eurooppa ei ole kuitenkaan elänyt normaalia arkea pitkään aikaan. Sen myötä 31-vuotias jalkapalloilija johtaa nyt Vaasan Palloseuran keskikenttää ja on yksi seuran kapteeneista.

Syy Baškirovin elämänmuutokseen on kaikkien tuntema tragedia. Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 yllätti monet, myös urheilupiirit. Venäläisurheilijoilla meni aikaa käsitellä tietoa ja miettiä, miten reagoida siihen. Ylivoimainen enemmistö päätti vaieta.

Kun sota alkoi, Puolan liigaseurassa Zagłębiessa pelannut Baškirov oli hoitamassa polvivammaansa Saksassa. Hän luki Ukrainan tapahtumista riippumattomista medioista ja Telegram-kanavilta kesken kuntoutuksen.

Ympärillä parveillut paikallinen lääkäritiimi näki, miten pelaajan maailma romahti.

– Jossain kohti yksi nuori lääkäri tuli luokseni ja totesi ”taidat tarvita halauksen”.

Ei kestänyt kauaa, kun puolalaismedia otti yhteyttä.

– Vihaan väkivaltaa. Vihaan sotaa. En voi hyväksyä tätä, Baškirov sanoi tuolloin Weszło-sivustolle.

Myöhemmin hän kertoi tuntevansa surua ukrainalaisten puolesta ja kritisoi Venäjän propagandaa.

Kommentit olivat riski. Vallanpitäjien ja armeijan julkisella arvostelulla on tunnetusti Venäjällä kovat seuraukset.

Pietarissa syntynyt ja kasvanut Baškirov on monella tapaa venäläisen jalkapallon harvinaisuus. Itänaapurin media on kutsunut häntä useaan otteeseen maan älykkäimmäksi jalkapalloilijaksi.

Tittelin taustalla on pelaajan rakkaus taiteeseen ja kulttuuriin. Baškirov on kirjoittanut lapsuudesta saakka runoja ja lukenut kirjallisuutta. Hän on nimennyt lempipaikakseen wieniläisen Albertina-museon. Haastattelussa hänen vastauksissaan vilahtelevat Marcel Proustin ja Vladimir Nabokovin kaltaiset klassikkokirjailijat.

– Taide muistuttaa, mihin kaikkeen ihminen pystyy. Se osoittaa, että ihminen voi olla rakentava eikä tuhoava voima, hän sanoo.

Baškirov kiittää kulttuurijanostaan vanhempiaan ja kouluaikojen opettajiaan. Hän muistelee lämmöllä erityisesti peruskoulun englannin opettajaansa, joka kävi aikoinaan samaa yliopistoa legendaarisen jalkapallovalmentajan Valeri Lobanovskin kanssa. Opettaja kannusti nuorta jalkapalloilijanalkua näkemään maailmaa ja opiskelemaan kieliä.

Baškirov totteli. Kun Venäjän nuorten maajoukkue teki 2010-luvun vaihteessa pelireissun Englantiin, Baškirov oli koko delegaatiossa ainoa, joka osasi englantia.

– Puhuin neljä päivää taukoamatta lontoolaisen oppaamme kanssa. Järjestimme asioita aikataulutuksesta aamupalatarjoiluun. Kukaan joukkueemme pelaaja, valmentaja tai lääkintätiimin jäsen ei puhunut englantia edes auttavasti.

Uimahypyissä kilpailleelta isältä ja suunnistuksessa menestyneeltä äidiltä periytyi myös intohimo urheiluun. Vanhemmille oli sydämen asia, että urheilu-uraan yhdistyisi opintoja. Baškirov suoritti Pietarin valtionyliopistossa journalistiikan tutkinnon, vaikkei se ollut ammattimaisen futiselämän ohessa aina helppoa.

– Jos viettäisitte edes muutaman minuutin äitini kanssa, ymmärtäisitte, mistä tällainen ajattelu tulee. Hän on aina ollut sitä mieltä, että ihmisen kannattaa kehittää itseään ja katsoa asioita kriittisesti.

”Venäjä ei ole halunnut tulla nykyaikaan”

Suurseura Zenitin kasvatti Baškirov edusti Venäjällä useita pääsarjaseuroja. Keskikenttäpelaaja sai uransa aikana vastuuta Tomskin, Samaran ja Kazanin liigajoukkueissa.

Aika oli pelillisesti antoisaa, mutta se näytti Baškiroville myös venäläisen jalkapallon nurjan puolen.

2010-luku oli Venäjän jalkapallossa suurten investointien aikaa. Valtio ja sen yhtiöt satsasivat seuroihin rahaa säästelemättä. Se toi Venäjälle ulkomaisia huippuvalmentajia, -pelaajia ja muita osaajia. Uusia stadioneita ja harjoituskeskuksia pystytettiin ympäri maata.

Samaan aikaan perimmäinen ajattelutapa ja asenneilmapiiri eivät muuttuneet mihinkään.

– Venäjä maksaa siitä, ettei se ole halunnut tulla nykyaikaan. Maa on jäänyt eräänlaiseen kuplaan, kun se on halunnut, että kaikki olisi kuten ennenkin. Ihmisen kuuluu kuitenkin kehittyä ja olla pelkäämättä tuntematonta.

Juuri halu murtaa kaavoja toi Baškirovin vuonna 2019 Puolan Lubiniin, yli 70 000 asukkaan kaupunkiin, josta venäläispelaaja ei tiennyt etukäteen juuri mitään. 29-vuotias jalkapalloilija ymmärsi, että alkoi olla viimeinen aika lähteä.

Baškirov otti nopeasti paikkansa pääsarjaseura Zagłębiessa, sopeutui lubinilaiseen arkeen ja alkoi puhua sujuvaa puolan kieltä. Hänen tavoitteenaan oli pärjätä kovassa Puolan liigassa, mutta myös suorittaa korkeakouluopintoja Euroopassa.

Yksi päivämäärä muutti kaiken.

Tunnelma saksalaisella kuntoutusklinikalla oli sysimusta helmikuun 24. päivä 2022.

– Olin täysin hukassa. Vaimoni kysyi, mitä me nyt teemme, enkä osannut vastata. Toivoin vain, että Venäjä lopettaisi verenvuodatuksen.

Baškirov ja puolalaiseura Zagłębie miettivät vaihtoehtoja. Venäläispelaaja oli joukkueessa ja kannattajien keskuudessa pidetty persoona, mutta muuten ilmapiiri Puolassa oli räjähdysherkkä. Ukrainan tuhot pahensivat venäläisten valmiiksi huonoa mainetta entisestään.

Baškirov ei halunnut, että seura joutuisi hankalaan välikäteen. Sopimus Zagłębien kanssa purettiin yhteisymmärryksessä.

– Olisin halunnut jäädä, mutta ymmärsin, millaisessa tilanteessa Puola oli. Maahan tuli valtavasti ukrainalaisia pakolaisia, myös jalkapalloilijoita. Oli parempi etsiä uutta alkua muualta.

Jalkapalloilija painottaa, ettei hänen tilanteensa ollut mitään verrattuna ukrainalaisten kärsimykseen. Kuten monilla venäläisillä, myös Baškirovilla on Ukrainassa sukua. Elämänsä aikana hän on käynyt useita kertoja muun muassa Kiovassa ja Odessassa.

– En voi edes kuvitella, miten raskasta sukulaisillani on ollut 1,5 vuotta. Se on sydäntäsärkevää.

Baškirov puhuu avoimesti hyökkäyssodasta ja järjettömästä aggressiosta. Siitäkin huolimatta, että Venäjä on täynnä esimerkkejä, mitä hallinnon vastustajille käy. Ihmisiä on heitetty vankilaan, kun he ovat kutsuneet sotaa sodaksi.

Eikö vallanpitäjien arvostelu pelota? Baškirov punnitsee sanojaan tarkasti.

– Jokainen tuntee pelkoa. Mutta jotta tämä joskus loppuisi, on uskallettava puhua. Vastustanko kotimaani aggressiivista ja tappavaa politiikkaa naapurimaata kohtaan? Ehdottomasti.

VPS:n seurajohdolla riitti alkuvuodesta mietittävää. Joukkueen valmentajat olivat kiinnittäneet huomiota Salon Palloilijoiden testeissä olevaan, taidoiltaan kiinnostavaan venäläispelaajaan. Oli vain yksi empimisen aihe, Baškirovin kansalaisuus.

– Kenestäkään pelaajasta ei ole keskusteltu niin paljoa aikana, kun olen ollut seurassa, puheenjohtaja Timo Harri kertoo.

Epäröinti oli luonnollista. Urheilu on tärkeä osa Putinin hallinnon politiikkaa ja propagandaa, mikä on johtanut kansainvälisiin osallistumiskieltoihin monessa lajissa.

– Tuomitsemme seurana jyrkästi Venäjän toimet Ukrainassa. Mietimme, miten kannattajat ja yhteistyökumppanit suhtautuisivat Baškirovin palkkaamiseen. Tiesimme kuitenkin, että hän on kritisoinut Venäjän hyökkäystä sodan alusta saakka. Se enempää ei voi yksittäiseltä ihmiseltä vaatia, Harri sanoo.

Baškirov etsi uutta seuraa pitkään. Kansalaisuutensa vuoksi hän panosti siihen, että hänen ajatuksensa ja arvonsa tulisivat kuulluiksi.

Useat venäläisseurat houkuttelivat keskikenttäpelaajaa riveihinsä, mutta asettuminen kotimaahan ei ollut Baškiroville vaihtoehto.

– En aio elää eristyksissä. Siksi pelaan nyt Suomessa. Yhteistyö, sosiaalisuus ja dialogi ovat paljon tärkeämpiä kuin hiljaisuus, tyhjyys tai kyvyttömyys ilmaista itseään.

Vapauden kaipuu toistuu Baškirovin puheessa. Hän tietää, ettei monilla venäläisillä jalkapalloilijoilla ole samanlaista halua sanoa ajatuksiaan ääneen.

– Valtaosa Venäjän jalkapalloseuroista on valtiollisessa omistuksessa. Jos on osa sitä systeemiä, on vaikeaa asettua työnantajan näkemystä vastaan. Etenkin kun työnantaja maksaa kovaa palkkaa. Voin vain olla pahoillani venäläisten kollegojeni puolesta.

Vaikka sota on muuttanut elämää radikaalisti, Baškirov ei aio kieltää juuriaan. Venäjällä on edelleen paljon rakkaita muistoja, paikkoja ja lähimmäisiä, jotka jakavat jalkapalloilijan ajatukset nykyisestä maailmantilanteesta.

– Olen yrittänyt erottaa kaiken tämän valtion koneistosta, joka päätti hyökätä Ukrainaan.

VPS ilmoitti maaliskuun alussa tehneensä Baškirovin kanssa kaksivuotisen sopimuksen. Valtaosa vaasalaisseuran seuraajista ymmärsi ratkaisun, mutta kritiikkiäkin tuli.

– Joku ensimmäinen kommentti taisi olla, miksi hankimme venäläisen. Mutta kun nämä samat ihmiset tutustuivat tarkemmin Baškirovin taustaan, he toivottivat hänet tervetulleeksi, puheenjohtaja Timo Harri kertoo.

Epäilykset hälvenivät nopeasti, kun sosiaalinen ja maailmaa nähnyt Baškirov otti paikkansa vaasalaisryhmässä.

Liigan hännillä olevan VPS:n alkukausi on ollut kaikkea muuta kuin helppo, mutta seuralegenda Sebastian Strandvallin mukaan venäläispelaaja on tuonut joukkueeseen juoksuvoimaa, peliälyä ja suoritusvarmuutta.

– Ihmisenä Jevgeni on hyvin lämminsydäminen. Hänestä on tullut kaikkien pelaajien hyvä kaveri, mikä on aika epätavallista.

Baškirovin haaveena on ottaa kaikki irti jäljellä olevasta peliurasta, menestyä VPS:n kanssa kentällä, opiskella maisterintutkinto ja tehdä työtä viestinnän parissa.

Yksi projekti on erityisen lähellä pelaajan sydäntä. Hän kehittää ystäviensä kanssa palvelua, joka auttaa jalkapalloilijoita toimimaan ilman agentteja ja kolmansia osapuolia. Taustalla ovat Baškirovin kokemukset Venäjällä, jossa nuoria urheilijoita ei varsinaisesti kannustettu kokeilemaan siipiään ulkomailla.

– Etenkin viime vuoden aikana opin, että pelaajalla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa uraansa. Kaikki ei ole kiinni agenttisen suosituksista, vaan esimerkiksi erilaiset tilasto- ja analytiikkapalvelut tarjoavat arvokasta apua.

Suunnitelmia riittää, mutta Baškirov on tietoinen elämän haavoittuvuudesta. Huoli sodan seurauksista on läsnä joka päivä. Helpotusta on tuonut, että vaimo Katja on viimein samassa osoitteessa.

– Olen todella perhekeskeinen ihminen. Olimme vaimoni kanssa neljä kuukautta erossa, kun etsin uutta seuraa. Kun saimme oleskeluluvat Suomeen, tunsimme olevamme kotona.

Muutto Suomeen päätti yli vuoden kestäneen kiertolaiselämän. Baškirov sanoo olevansa etuoikeutettu. Hän saa rakentaa elämänkumppaninsa kanssa arkea vapaudessa ja rauhassa.

– Olen siitä VPS:lle ja Suomelle äärettömän kiitollinen.