- 1 toukokuun, 2023
Se valehtelee, joka uskoi Floridan jättipaukkuun – Coloradon putoaminen ei lopulta edes yllättänyt
NHL:ssä nähtiin sunnuntaina kierros, joka jää historiaan.
Ensin lauluun lähti runkosarjan voitto- ja piste-ennätyksen tehnyt Boston Bruins. Siis se Boston Bruins, joka lähti avauskierroksen ottelusarjaan runkosarjan pohjalta 43 pisteen etumatkalta sarjan 17:nneksi parasta Floridaa vastaan.
Ja se sama Boston, joka viikon takaisen selkeän 6–2-voiton jälkeen johti ottelusarjaa voitoin 3–1.
Floridaan ei uskonut ulkopuolelta ennakkoon oikeasti kukaan. Joka muuta väittää, valehtelee. Vielä vähemmän Floridaan uskoi kukaan 2–6-tappion jälkeen.
Joukkue itse uskoi.
Kaksi vierasvoittoa Bostonista ja nousu tappioasemasta voittoon kotijäällä sinetöivät yhden modernin NHL:n kovimmista sensaatioista. Siitä pantterilauma ansaitsee valtavasti kunniaa valmennusta myöten. Se löysi tiet ja keinot kääntää sarjan, jossa sillä ei pitänyt olla minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Tästä on lopulta pudotuspeleissä kyse, siis pelin kehittämisestä ja nousevasta käyrästä.
Panthers on pelannut omia pudotuspelejään jo kuukausia, koska se jäi jo syyskaudella pahalle takamatkalle pudotuspelirallissa. Se repi itsestään maksimaalista tulosta irti sydäntalvella ja kiri kuin kirikin viimeiselle pudotuspelipaikalle. Alku Bostonia vastaan oli vaikea, mutta aikaisin maanantaiaamuna Florida oli oikeastaan monin paikoin jo parempi joukkue kaukalossa.
Lisäksi sen parhaat pelaajat olivat kollegoitaan parempia.
Etenkin fantastista kautta Sunrisessa pelaava Matthew Tkachuk osoitti sarjan sisällä kovan luokan johtajuutta niin tuloksen kuin muunkin pelaamisen osalta. Toisin oli Bostonilla, jonka rivit alkoivat repeillä pahimpaan mahdolliseen aikaan, ja se pelasikin sarjan alussa ilman kahta kärkisentteriään Patrice Bergeronia ja David Krejciä.
Kolmen viimeisen ottelun osalta Bergeronin tehotilasto osoitti lukemaa -6 ja Brad Marchandin -4.
Floridan kärkipelaajat olivat parempia, ja kun vielä maalivahtipelikin kääntyi altavastaajan eduksi, Bostonin lähtölaskenta käynnistyi. Kenties erikoisin sulaminen nähtiin Boston-veskari Linus Ullmarkilta, joka palkitaan todennäköisesti myöhemmin vuoden NHL-vahtina runkosarjan perusteella. Ruotsalaisesta tuli sarjan edetessä tavan kuolevainen, joka otettiin sivuun seitsemännestä pelistä.
Rantanen repi Coloradoa perässään
Maanantaina nähtiin myös toinen jättiyllätys, jota ei kaiken nähdyn jälkeen toisaalta voinut pitää edes niin suurena yllätyksenä. Laajennusjoukkue Seattle hiljensi ratkaisevassa seitsemännessä ottelussa hallitsevan mestarin Coloradon kotihallin 2–1-vierasvoitolla.
Toki 30 pisteen etumatkalta sarjaan lähtenyt Colorado oli suursuosikki menemään jatkoon parista, mutta mitä pidemmälle sarja eteni, sitä todennäköisemmältä Seattlen voitto alkoi vaikuttaa.
Eikä ratkaiseva peli vierasjäällä ollut ongelma: Colorado oli lännen pudotuspelijoukkueista runkosarjan toiseksi heikoin ja Seattle toiseksi paras vierasjoukkue.
Tästä sarjasta jatkoon meni nimenomaan parempi joukkue.
Coloradon kärki oli kova, mutta joukkueeksi se ei koskaan muodostunut. Mikko Rantanen teki ottelusarjaan peräti seitsemän osumaa, mutta tämän takana ei tapahtunut juuri mitään. Colorado oli läpi kauden yhden ketjun joukkue, ja sitä se oli myös siinä kaikkein kovimmassa paikassa maanantaina.
Jos ajatellaan Rantasta, Nathan MacKinnonia ja Artturi Lehkosta Coloradon ykkösketjuna, sen takaa joukkue sai muilta hyökkääjiltä ottelusarjassa kaksi osumaa. Coloradon kausi hajosi loukkaantumiseen ja avainpelaajien ylikuormitukseen jo runkosarjassa – putoaminen jo avauskierroksella oli etenkin jälkikäteen tarkasteltuna selkeä ja looginen jatkumo.
NHL:ssä ei menesty yhdellä ketjulla.
Siinä missä Coloradon maalit jakautuivat sarjassa yhdeksälle pelaajalle, Seattlen maalipörssin kärkipaikka irtoaa kahdella osumalla. Maalitilastoonsa sai nimen peräti viisitoista eri pelaajaa. Ainoastaan Ryan Donato jäi ilman yhtäkään tehopistettä.
Näin NHL toimii
Maanantain tulokset olivat oiva osoitus NHL:n suurimmasta vahvuudesta: äärimmäisestä kilpailun tasosta. Edes todella iso suosikin asema ei riitä palkkakattoaikakauden taalaliigassa, mikäli käsi alkaa yhtään täristä. Marginaalit ovat olemattomia ja päivän kunto kaiken keskiössä ohi usein marginaalisten materiaalierojen.
On vain ja ainoastaan hienoa, että NHL:ssä nähdään tämän tason moukareita. Kuinka moni maailman kovimmista palloilusarjoista pystyy samaan?
Vain neljä vuotta takaperin Jarmo Kekäläisen johtama Columbus lähetti lauluun avauskierroksella silloin runkosarjan uuden voittoennätyksen tehneen Tampa Bayn – vieläpä suoraan neljässä ottelussa. Kyse ei siis maanantaina ollut yksittäisistä poikkeuksista.
Nyt, kun pihalla on hallitseva mestari, runkosarjan voittaja sekä kaksi mestaruutta ennen Coloradoa voittanut Tampa Bay, kisa kannusta saa kokonaan uuden luonteen. Edelleen mukana olevista joukkueista Carolina voitti mestaruuden 2006 ja New Jersey 2003, mutta muuten pitää palata edelliselle vuosituhannelle – Toronton tapauksessa vuoteen 1967.
Lataus on korkealla myös jatkossa.
Ikan änärin tuoreimmassa jaksossa puhuttiin vankilasäännöistä ja tuomarilinjasta, maalivahdeista sekä Dallasin suomalaisista. Kaikki Ikan änäri -jaksot löydät tästä linkistä.
