- 20 helmikuun, 2023
Venäjän valtiovalta vääntää historiaa omaan muottiinsa – virallisen kertomuksen vastaiset näkökulmat joutuvat ahtaalle
MOSKOVA Saharov-keskuksessa Moskovassa tunnelmat ovat apeat. Ihmisoikeusjärjestö menettää tilansa, joissa se on toiminut jo yli kolmekymmentä vuotta.
– Ei kannata hämmästyä tästä. Kun katsoo, mitä maassa ja maailmassa nyt tapahtuu, vallanpitäjien käytös on täysin käsitettävää ja luonnollista. Tässä tilanteessa vallanpitäjät eivät voi sallia riippumatonta yleistä mielipidettä ja riippumattomia kansalaisjärjestöjä, Saharov-keskuksen hallituksen puheenjohtaja Vjatšeslav Bahmin sanoo.
– Siksi he aloittivat kaikkein näkyvimmistä järjestöistä ja yrittävät estää niiden toiminnan.
Saharov-keskus on ylläpitänyt ydinfyysikon, rauhannobelistin ja toisinajattelijan Andrei Saharovin (1921–1989) henkistä perintöä. Saharov katsoi, että rauha, edistys ja ihmisoikeudet ovat keskinäisriippuvaisia. Yhtäkään niistä ei voi saavuttaa ilman kahta toista.
Moskovan kaupunki on nyt purkanut vuokrasopimuksen, jonka nojalla keskus on voinut toimia tiloissa ilmaiseksi.
Syynä on Saharov-keskuksen status ulkomaisena agenttina. Joulukuussa voimaan tuli lakimuutos, jonka mukaan julkinen valta ei saa tukea ulkomaisia agentteja ja ilmaiset tilat katsottiin tällaiseksi tueksi.
Vallanpitäjien otteet kansalaisyhteiskunnan suitsimiseksi ovat entisestään koventuneet sen jälkeen, kun presidentti Vladimir Putin viime vuonna julisti ”sotilaallisen erikoisoperaation” eli sodan Ukrainaa vastaan.
Aiemmin lakkautuspäätöksen ovat saaneet muun muassa perinteikkäät ihmisoikeusjärjestöt Memorial ja Moskovan Helsinki-ryhmä.
Saharov-keskus on myös saanut viiden miljoonan ruplan sakon. Keskuksella ei ole varoja maksaa sakkoa, koska se saa rahoituksensa kohdennetuista apurahoista, joita ei voi ohjata muuhun kuin apurahasopimuksessa sovittuun käyttötarkoitukseen.
– Kaikki tämä työntää järjestöä siihen, että on aika lopettaa toiminta. Näin myrkyllisissä oloissa on vaikeaa ja jopa mahdotonta toimia, Bahmin sanoo.
Hän katsoo, että ihmisoikeusjärjestö ei nykytilanteessa voi täysipainoisesti toteuttaa tehtäväänsä. Se on yksinkertaisesti mahdotonta.
– Ei voi esittää, että maassa ei tapahtuisi mitään ja ihmisoikeusjärjestöt toimivat kuten ennenkin. Se ei ole totta, ne eivät voi niin toimia.
Bahmin oli yksi keskuksen perustajista yhdessä Andrei Saharovin vaimon, ihmisoikeusaktivisti Jelena Bonnerin (1923–2011) kanssa. Keskuksessa on vielä ehditty järjestää näyttely Bonnerin syntymän satavuotispäivän kunniaksi.
Saharov-keskus on toiminut paikkana, jossa muut järjestöt ovat voineet järjestää tapahtumiaan. Sellaisia tiloja ei Moskovassa ole ollut paljon tarjolla ihmisoikeusjärjestöille ja oppositiolle.
Keskus joutuu siis lopettamaan toimintansa kahdessa rakennuksessa ja asunnossa, jossa on Saharovin ja hänen perheensä arkisto sekä kotimuseo.
– Toivon, että keskuksen arvot jäävät monien muistiin, Bahmin sanoo.
Vallanpitäjät monopolisoivat historiaa
Saharov-keskus on yksi järjestöistä, jotka ovat pitäneet yllä muistoa poliittisista vainoista Neuvostoliitossa. Se on sellainen osa historiaa, joka ei tahdo mahtua nykyiseen viralliseen historiakuvaan.
– Nyt vallanpitäjillä on monopoli historialliseen totuuteen ja historialliseen muistoon. Vain valtiolliset elimet tietävät, millainen historia on oikea. Mitään ei-valtiollista yritystä tutkia historiaa ja esitellä sitä toisella tavalla ei voi sallia. Kaikkien pitää ajatella historiasta samalla tavalla, Bahmin sanoo.
Hänen mukaansa vallanpitäjät haluavat sellaisen historian, jossa on vain voittoja ja ylpeydenaiheita.
Esimerkiksi Neuvostoliiton ja natsi-Saksan solmima Molotovin-Ribbentropin sopimus esitetään nyt oikeana ratkaisuna.
– Elämme historian uudelleenkirjoituksen aikaa, Bahmin sanoo.
Hän viittaa stalinismin ajan ”katekismukseen”: Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolševikkien) historia: lyhyt oppikurssi.
– Nyt halutaan Venäjän lyhyt historia, jonka ovat kirjoittaneet valtiolliset historian spesialistit, Bahmin sanoo.
Turvallisuuspalvelujen riveistä nousseet vallanpitäjät eivät luota keneenkään ja epäilevät kaikkea ulkomaista. Myös historian pitää vastata näiden ihmisten maailmankuvaa.
Putin hyödyntää toisen maailmansodan muistoa
Presidentti Vladimir Putinin hallinto on valjastanut käyttöönsä toisessa maailmansodassa saavutetun voiton natsi-Saksasta.
Putin maalaa toisesta maailmansodasta kuvaa, joka sopii Ukrainassa käytävän sodan tarpeisiin.
– Fasismi murskattiin suuren valtioiden liittouman voimin. Nyt sekin on otettu uuteen tarkasteluun, Bahmin sanoo.
– Nyt jo puhutaan, että vain Neuvostoliitto taisteli fasismia vastaan ja kaikki muut epäsuorasti tukivat Saksaa.
Bahmin pitää kamppailua vallanpitäjien virallista historiankuvaa vastaan nykyoloissa vaikeana, jopa mahdottomana.
– On mahdotonta asettua sellaista valtavaa ja monilukuista sortokoneistoa vastaan. Lähes joka päivä kerrotaan, että se tai tämä henkilö on tuomittu vankeuteen.
Hän muistuttaa, että vallanpitäjien käsissä ovat keskeiset joukkotiedotusvälineet, joita suurin osa väestöstä katsoo.
– Se ei tarkoita, ettei pitäisi tehdä mitään. Se on eri asia.
Bahmin muistuttaa, että Neuvostoliitossa oli samanlainen tilanne: Silloinkin ymmärrettiin, että mitään ei saa tehdä ja Neuvostoliitto on ikuinen.
– Silti löytyi ihmisiä, jotka eivät voineet vaieta, eivät voineet olla tekemättä mitään.
Siksi hän uskoo, että myös nyky-Venäjältä löytyy ihmisiä, joilla on rohkeutta ja päättäväisyyttä ilmaista vastalauseensa sille, mitä maassa ja maailmassa nyt tapahtuu.
Arkistot säilyvät – onko tiedolle kysyntää?
Saharov-keskuksen pysyvä näyttely on esitellyt sekä Neuvostoliiton vainoja ja ihmiskohtaloita että arkielämää Neuvostoliitossa.
Nyt on epäselvää, mistä sille löytyvät uudet tilat.
– Se on historiaa, joka hiljalleen unohtuu ja joka erityisesti pyritään unohtamaan, Bahmin sanoo.
Bahmin uskoo, että Saharov-keskuksen ylläpitämät arkistot ja näyttelyesineet saadaan säilytettyä. Arkistosta jo yli 90 prosenttia on digitoitu.
Kysymys on, kiinnostaako laajaa yleisöä tutustua niihin.
Bahmin arvelee, että ihmiset eivät mielellään tutustu historian pimeään puoleen: se murtaisi turvallisen ja harmonisen maailmankuvan, jota on propagandan voimin rakennettu vuosikymmenien saatossa.
– Siinä luodussa maailmassa on miellyttävää asua. Kaikki tukevat sinua. Käyttäydyt tavalla, jonka vallanpitäjät hyväksyvät. Olet siis niiden puolella, joista elämäsi riippuu, Bahmin sanoo.
– Sen kaiken uudelleenarviointi on hirvittävän kivuliasta, eikä kukaan halua tietää sitä. Ihmiset yrittävät sulkeutua totuudelta.
Ylhäältä kaadettu demokratia valui maahan
1980-luvun lopulla ja 90-luvun alussa elätellyt toiveet demokratiasta tuntuvat nyt valuneen hiekkaan Venäjällä.
Ongelma oli, että tuolloin demokratia annettiin ylhäältä, eivätkä kansalaiset olleet siihen valmiita, Vjatšeslav Bahmin arvioi.
– Jotta demokratia olisi kestävä, ihmisten pitää itse saavuttaa se, jotta he ymmärtäisivät, että se on tärkeä ja että ilman sitä ei voi elää, Bahmin sanoo.
Venäjällä kansalaisilla ei ollut mahdollisuuksia oppia demokratian hyötyjä käytännössä, koska vuodet Neuvostoliiton jälkeen olivat niin vaikeita taloudellisesti. Käsitys demokratiasta muodostui kielteiseksi.
– Löytyykö sellaisia voimia, jotka voisivat luoda olosuhteet pitkäkestoiselle siirtymiselle autoritarismista demokratiaan… se on suuri kysymys, Bahmin pohtii.
