- 4 huhtikuun, 2023
Venäjä vei Suomen paikan maalivahtien supertehtaana – asiantuntijalta karu kuvaus liigaseurojen arjesta
Juuse Saros on ollut tälläkin kaudella selkeästi paras suomalaismaalivahti NHL:ssä. 27-vuotias Saros on kannatellut Nashvillea paikoitellen yksin. Hän on pelannut kauden, jolla voisi hyvinkin nousta vuoden maalivahti -kisan kärkisijoille.
Mutta mitä tapahtui kärjen takana?
Detroitiin siirtynyt Ville Husso otti selkeitä kehitysaskeleita ennen loukkaantumistaan maaliskuun lopulla. Vaikeuksien jälkeen korkealle tasolle palannut, Los Angelsiin kaupattu Joonas Korpisalo, on kauden hyvän mielen tarina.
Tarjolla oli tietenkin myös vaikeuksia: etenkin San Joseen siirtyneen Kaapo Kähkösen kaudesta tuli painajaismainen.
Polarisaatio näkyi myös kehittyneistä tilastoista. Moneypuck on mitannut maalivahtien yli maaliodottaman pelastettujen maalien määrää (siirryt toiseen palveluun).
Saros on pelastanut pelaamaansa tuntia kohden 0,7 ja Korpisalo 0,48 osumaa. 20 pelatun ottelun rajalla sijat 2 ja 6 ovat kovaa kertomaa.
Toisessa päässä Kähkösen -0,7 maalia on koko liigan kolmanneksi heikoin noteeraus.
– NHL:ssä pelaavat parhaat eikä siellä ole yhtään turhaa äijää, kun puhutaan suomalaismaalivahdeista. Meillä on pari ykkösveskaria (Saros, Husso) ja jotkut ovat osa tandemia. Moni on potentiaalisessa tilanteessa. Askeleita on otettavissa, mutta on niitä myös otettava, Ylen jääkiekkoasiantuntija, entinen NHL-maalivahti Karri Rämö sanoo.
– Mutta jos mietitään aikaa, kun siellä pelasivat Tuukka Rask, Pekka Rinne ja Miikka Kiprusoff, niin sinne on vielä matkaa.
Onko suomalaisesta maalivahtituotannosta syytä olla huolissaan?
– Oli aika, kun Suomi oli listan kärjessä, mistä tulee parhaat maalivahdit. Nyt Venäjä on ottanut paikkamme. Osaaminen ei ole kadonnut, mutta osaamista on tullut muuallekin ja sitten meidän ohi on ajettu.
Tilanteen korjaamiseksi Rämö luo katseen seuroihin.
– Meidän pitäisi ajatella maalivahtivalmennuksen arvostus ihan uusiksi. Ei voi olla niin, että jossakin liigatasolla pitää maalivahtivalmentajan hoitaa valmentamisen ohella joukkueenjohtajan hommia. Tai, että koutsi kokee joutuvansa tekemään sen, että saa tarpeeksi hommasta elantoa, Rämö puhisee.
– Moni valmentaja ajattelee, ettei tiedä mitään maalivahdeista, vaikka veskaripelin merkitys ymmärretään. Kun piirretään treenit, mietitäänkö, mitä veskarit siitä saavat. Ei kaikkea tarvitse heidän kauttaan miettiä, mutta nyt ei mietitä lainkaan. Samaan aikaan veskarikoutsi soittelee seuraavalle pelireissulle hotelleja ja busseja, asiantuntija naurahtaa turhautuneena.
Ikan änäri -podcastin tuoreimmassa jaksossa pohdittiin viikon puheenaiheena Pekka Rinteen uskomatonta perintöä Nashvillelle, suomalaisille maalivahdeille ja jääkiekon ulkopuolisillekin asioille.
Rämön arviot suomalaisten maalivahtien runkosarjasta NHL:ssä
Justus Annunen, Colorado 1–1–0, 85,4 %, 3,58 PMK
Eetu Mäkiniemi, San Jose 1–0–1, 90,6 %, 2,13 PMK
– Pojat saivat kokemusta. Annunen pääsi taas pelaamaan pari peliä ja Mäkiniemi sai ensimmäisen pelinsä. Kun miettii jatkoa, niin nämä ovat tietenkin merkittäviä asioita. Annusta Colorado haluaa varmasti alkaa hiljalleen ajamaan sisään, joten ensi kaudella voisi NHL-pelejä olla parhaassa tapauksessa jo hieman enemmän.
Kevin Lankinen, Nashville 8–7–1, 91,7 %, 2,84 PMK
– En anna kaudesta kiitettävää, mutta hyvän puolella ollaan. Hän on voittanut puolet peleistään, joten suoritus on ihan hyvä. Seura halusi hänet Saroksen kakkosmieheksi myös ensi kaudeksi. Lankisella on edellytykset kehittyä vielä. Hänelle 30–40 peliä maalivahtitandemin toisena jäsenenä on täyttä realismia, jopa 50 peliä ykkösenä.
– Ensi kaudella pitäisi saada enemmän pelejä. Jos Nashville sitoutuu Sarokseen, ja sieltä on nuori Jaroslav Askarov tulossa farmista, niin Lankinen pullahtaa ulos. Seuraavaa sopimusta ajatellen ensi kausi on tärkeä.
Antti Raanta, Carolina 17–2–3, 91,0 %, 2,22 PMK, 4 nollapeliä
– Loukkaantumiset varjostavat kautta taas kerran. Hän on pelatessaan suoriutunut erinomaisesti eikä tuollaisen voittosaldon kasaaminen ole helppoa missään joukkueessa. Millaisena kysymysmerkkinä seurat pitävät loukkaantumishistoriaa? Ilman niitä hänet napattaisiin markkinoilta saman tien.
Ukko-Pekka Luukkonen, Buffalo 17–11–4, 89,2 %, 3,61 PMK
– Pelimäärä tuli jopa hienoisena yllätyksenä. Saa kaudesta puhtaat paperit ja on mennyt taas eteenpäin, mutta samaan aikaan hän ei ole missään nimessä valmis. Potentiaalia on paljon, tekniikat ja taidot ovat siellä, mutta tietynlainen oma suunnitelma täytyisi löytää pelaamiseen, ettei joka päivä kokeile pelata tilannetta uudella tavalla. Näen hänet jo nopeasti kantamassa isoa vastuuta osana tandemia, jopa 50 peliä.
Joonas Korpisalo, Los Angeles 16–13–4, 91,7 %, 2,84 PMK
– Ennen kautta oli paljon kysymysmerkkejä ison lonkkaoperaation jäljiltä, mutta Jarmo Kekäläinen tiesi potentiaalin ja tarjosi sopimusta. Korpisalo käytti tilaisuuden ja ansaitsi siirron Columbuksesta. Nyt ilmoilla ovat merkit, että tämä kausi voi päättyä tosi hyvinkin. Ei tätä tarinaa kukaan osannut piirtää. Tosi urheilullinen ja teknisesti laadukas maalivahti, joka on osoittanut kuuluvansa NHL:ään. Käsillä on iso mahdollisuus ja tärkeät pelit runkosarjan lopulla vielä määrittävät hieman arvosanaa. Kaikki edellytykset olla ykkösveskari NHL:ssä.
Kaapo Kähkönen, San Jose 9–18–6, 88,0 %, 3,83 PMK
– Kaapo on ottanut isosti osumaa. Kauppa San Joseen tuli hänelle todella huonoon paikkaan, sillä hän oli Minnesotassa aiemmin jo ikään kuin tekemässä läpimurtoaan. Nyt San Jose on lyönyt hanskat tiskiin ja se on maalivahdille tosi vaikea paikka. Joukkue häviää ja veskarin tilastot ovat tosi rumat.
– En silti kirjaisi häntä ulos mistään tulevaisuutta ajatellen. Ei kaudesta hänelle voi hyvää arvosanaa mitenkään antaa ja kyllä pelin kanssa on remonttia myös. Tuntuu, että hänen peliinsä on tehty muutoksia, jotka ovat vieneet asioita vain huonompaan suuntaan. Onneksi hänellä on sopimus ensi kaudesta. Varmasti hän nyt vain toivoo, että kausi olisi pian ohi ja kaikki numerot saisi pois tilastoista. Pohjalta on vain yksi suunta ja ensi syksynä tilanne on taas ihan toinen.
Ville Husso, Detroit 25-19-6, 89,9%, 3,01 PMK, 3 nollapeliä
– Puhuin jo kauden aikana siitä, peluuttaako Detroit Hussoa liikaa. Nyt kausi näyttäisi päättyvän loukkaantumiseen. Ville selvästi meni eteenpäin ja pelasi monin paikoin hyvin, mutta annan silti aika neutraalin arvosanan, koska suhteessa potentiaaliin hän ei ole vielä kiitettävällä tasolla. Hänen on vielä kehityttävä kiekkojen löytämisessä, kun laukaukset tulevat kauempaa, samoin pitkässä liikkumisessa poikittaissyöttöihin. Puhutaan sadasosista, mutta se antaa hieman enemmän aikaa ja tekee torjumisesta tasapainoisempaa. Jos puhutaan pudotuspelijoukkueen maalivahdista, räpylän asento on myös yksi asia. Maaleja ei saa mennä sen vuoksi, että kädet ovat takana. Otti askeleita, mutta steppejä on vielä otettavana.
Rämön mukaan Husso voi vielä kehittyä laukausten etsimisessä, kun laukaukset tulevat kauempaa.
Juuse Saros 30–21–7, 91,8 %, 2,72 PMK, 1 nollapeli
– Juusen fysiikka ja urheilullisuus ovat suuressa roolissa, samoin pelin ymmärtäminen. Tekniikka on loppuun asti hiottua, terän käyttö ja kaikki. Kaikesta näkee, että töitä on tehty todella paljon. Hän on löytänyt oman tapansa tehdä asioita ja on NHL:n parhaimmistoa.
– Juusen urakehitys on ollut priimaa, kuten on ollut ympäristö, missä on saanut kehittyä. Siinä on malliesimerkki muille, miten maalivahti tuodaan eturiviin. Tuskin voittaa vuoden maalivahdin palkintoa, koska se menee Linus Ullmarkille, mutta huippukausi joka tapauksessa.
