- 6 maaliskuun, 2023
Suomalaisten on syytä pitää mielessä, mitä Niskasten ja Pärmäkosken takana on tapahtunut – puheet mitaleista ovat täysin vailla katetta
Tehdään heti selväksi, että tämä kommentti on kirjoitettu ennen miesten 50 kilometrin kilpailua.
Miksikö? Siksi, että vaikka kyseessä on Iivo Niskasen päämatka Planican MM-kisoissa, Suomen maastohiihdon isoon kokonaiskuvaan ei ole vaikutusta, saako Niskanen mitalia vai ei.
Niskanen on jo kymmenettä vuotta oma lukunsa paitsi Suomi-hiihdossa myös suomalaisessa urheilussa. Neljä Vuoden urheilija -valintaa, kolme olympiavoittoa, maailmanmestaruus ja viisi muuta arvokisamitalia ovat nostaneet 31-vuotiaan Niskasen keskusteluun yhtenä kaikkien aikojen suomalaisista urheilijoista.
Vuodesta 2014 alkanut saavutusten sarja on tullut aikakautena, josta suomalaisen yksilöurheilun keihäänkärki on ollut sanalla sanoen kapea.
Unohdetaan tähdet hetkeksi
Suomalaishiihtäjät ovat saaneet vuosina 2014–2023 käydyistä arvokisoista 23 mitalia, joista 13 on tullut olympialaisista. Näistä jokaiseen liittyy joko Iivo Niskasen, Krista Pärmäkosken tai Kerttu Niskasen nimi.
Matti Heikkisen vuoden 2017 50 kilometrin MM-pronssi on ainoa henkilökohtainen arvokisamitali, josta ei löydy Niskasten tai Pärmäkosken puumerkkiä.
Kun Suomen hiihtomaajoukkueen kärki on ollut näin ohut jo kymmenen vuotta, on perusteltua tarkastella suomalaisen hiihdon kuvaa laajemmassa mittakaavassa.
Seuraavasta taulukosta löytyvät suomalaisten arvokisahiihtäjien sijoitukset henkilökohtaisilla matkoilla vuosina 2014–2023. Taulukosta on riisuttu Niskasten ja Pärmäkosken sijoitukset.
Kuten taulukosta käy ilmi, Niskasten ja Pärmäkosken takana top 6 -sijoitukset (vastaa sprintin finaalipaikkaa) ovat olleet alle 30-vuotiailla suomalaishiihtäjillä harvassa.
Ristomatti Hakola ylsi kuuden parhaan joukkoon vuoden 2018 olympiasprintissä (6:s). Joni Mäki teki saman neljä vuotta myöhemmin Pekingissä (4:s). Muuten on ollut hiljaista. Myös maailmancupissa.
Kun huomioidaan joukkueen yleistaso, ei ole ihme, ettei esimerkiksi viestimitali ole ollut enää viime vuosina suomalaisille osastoa budjetoitu.
Epärealistiset odotukset
Planicassa päästiin kilpailemaan urheilullisesti huomattavasti tasapuolisemmissa oloissa kuin vuosi sitten Pekingin koronashow’na muistettavissa olympialaisissa. Pekingin kisat olivat suomalaisilta sensaatiomainen onnistuminen maailmancupin tulosten antamiin lähtökohtiin nähden.
Planicassa tulostaulukko noudatteli selvemmin kauden maailmancupin menestyskaavaa. Vain sprintin MM-pronssia voittaneella Jules Chappaz’lla ei ole kuluvalta cupkaudelta palkintokorokesijoitusta. Ranskalainen on ollut kuitenkin parhaimmillaan kuudes.
Suomalaismenestys nojaa edelleen vahvasti perinteiseen hiihtotapaan siitä huolimatta, että vuosi sitten Pekingissä molemmat Niskaset ylittivät maalinlinjan henkilökohtaisella kakkosmatkallaan pronssimitalisteina luistelusukset jaloissaan. Tällä kaudella suomalaiset ovat olleet maailmancupin podiumilla kahdeksan kertaa, joista seitsemästi perinteisellä käydyn kisan päätteeksi.
Pärmäkoski keräsi vuodenvaihteen Tour de Skillä kaksi kakkossijaa, joista toinen tuli perinteisellä ja toinen vapaalla. Näiden kisojen jälkeen Pärmäkoski sairastui, eivätkä tulokset ole sittemmin palanneet Tourin tasolle.
Kerttu Niskanen tuli Planicaan suurimpana suomalaistoivona neljän maailmancupin podiumin ja Tour de Skin kakkossijan myötä. Niskasen vapaan tulosten vaihteluväli oli kuitenkin niin suuri, että hän kuului suurimpiin mitalisuosikkeihin vain 30 kilometrillä.
Kun päälle lisätään Iivo Niskasen rikkonainen kausi, lähtökohdat eivät olleet suomalaisittain herkulliset.
Pekingiin verrattuna oli myös merkittävää, ettei parisprinttiä kilpailtu perinteisellä hiihtotavalla. Se kavensi suomalaisten menestysmahdollisuuksia automaattisesti kahdella kilpailulla.
Historiallinen nollan mitalin vaara oli Planicassa ilmeinen, vaikka optimismia tuntui olevan ilmassa ensimmäisestä päivästä lähtien. Moni tuntui pettyvän, kun mitalia saatiin odottaa aina miesten viestipäivään, josta kehkeytyi yksi suomalaisen hiihtohistorian suurimmista sensaatioista lähtöasetelma huomioiden.
Todellisuudessa muut tulokset olivat pitkälti linjassa maailmancupissa nähtyyn, etenkin Tour de Skin jälkeiseen tulostasoon.
13 nuorten MM-mitalistia
Palataan vielä alun johtoajatukseen, mitä tapahtuu Niskasten ja Pärmäkosken takana.
Niko Anttola ankkuroi häkellyttävän kypsästi Suomen viestimiehet mitaleille 14 vuoden tauon jälkeen. Hiljattain 20 vuotta täyttäneestä nuorten maailmanmestarista povataan Iivo Niskasen manttelinperijää.
Anttolan harteilla lepää suomalaisen huippuhiihdon kannalta paljon.
Suomi on tuottanut kymmenen viime vuoden aikana 13 nuorten MM-mitalistia, joista yksi on noussut aikuisten henkilökohtaiseksi arvokisamitalistiksi. Hän on Iivo Niskanen.
Niskanen on tehnyt selväksi, että hän tavoittelee vuonna 2026 neljättä olympiakultaansa. Jotta suomalainen maastohiihto säilyisi elinvoimaisena johtotähtensä jälkeenkin, nuorten on pystyttävä tuomaan pöytään viime vuosia huomattavasti enemmän.
Tämä tarkoittaa ensisijaisesti sijoituksia kärkeen tai sen tuntumaan maailmancupissa. Ilman rautaista, viikosta toiseen kestävää tuloskuntoa arvokisoissa mitaleista puhuminen pohjautuu toiveajatteluun, ei realismiin.
Suomen viestimiehet ja sprintteri Chappaz osoittivat Planicassa, että yllätykset ovat mahdollisia. Todennäköisyydet eivät ole kuitenkaan sen puolella, että mitalin uusiminen onnistuu vastaavista lähtökohdista kahden vuoden kuluttua.
