- 27 kesäkuun, 2023
Olen kuvitellut, että hyvinvointivaltiossa hyvin toimeentulevat auttavat köyhiä, mutta en kuvittele enää
Taloudellinen menestys on pienipalkkaisten työn varaan rakennettua. Tuntuu epäreilulta, että nyt köyhät saavat maksaa valtion talouden tasapainottamisenkin, pohtii Hast
Susanna HastKirjailija ja tutkija
Olen ajatellut tulonsiirtoa väärin. Kuvittelin sen tapahtuvan hyvätuloisilta pienituloisille estäen totaalista köyhyyttä ja tasoittaen tuloeroja.
Tämän tulonsiirron periaatteen mukaan hyvin toimeentulevat kunnialliset veronmaksajat ja maan taloutta pystyssä pitävät yritykset auttavat vähävaraisia selviytymään elämässä.
Näitä tulonsiirtoja ovat muun muassa asumisen tuet, lapsilisät, työttömyysturva, sairauspäiväraha, vanhempainpäiväraha, toimeentulotuki, opintotuki ja suurimpana eläkkeet. Pienituloiset saavat suurimman osan näistä tulonsiirroista, mutta myös hyvätuloiset saavat tukia.
Käsitykseni tulonsiirrosta muuttui, kun luin toimittaja ja kirjailija Emilia Männynvälin Toiste en suostu katoamaan -esseeteoksen. Männynväli kirjoittaa, miten rikkaat itse asiassa saavat tulonsiirron alipalkatuilta, jotka tekevät yhteiskunnan raskaimman ja tärkeimmän työn. Tulonsiirto oli jo tapahtunut köyhiltä rikkaille.
Siivoojat mahdollistavat sen, että toiset voivat keskittyä rahan tekemiseen lattioiden luuttuamisen sijaan.
Männynvälin mukaan rikkaiden hyvinvointi on halvan työvoiman varaan rakennettua. Ensimmäisenä ajattelin suuryrityksiä, joiden omistajat tekevät voittoja halpatyövoiman ansiosta. Mutta arkisempiakin esimerkkejä löytyy: Siivoojat mahdollistavat sen, että toiset voivat keskittyä rahan tekemiseen lattioiden luuttuamisen sijaan. Hoitajat huolehtivat sairaista ja kuolevista läheisistä sillä aikaa, kun toiset ovat tekemässä uraa. Lastenhoitajat mahdollistavat sen, että toiset voivat olla innovoimassa ja tekemässä isoja kauppoja.
Menestyneen yksilön kukoistuksen mahdollistaa myös ”globaali kurjalisto” – Männynvälin sanoja lainaten – joka ompelee vaatteemme ja louhii henkitoreissa kobolttia elektroniikkaamme.
Tulonsiirrot tulevat näkyviksi kansalaisten tuloeroina. Tilastokeskuksen mukaan tuloerot kasvoivat merkittävästi 1990-luvun lopulla laman jälkeisen nousukauden takia. Pienimmillään tuloerot ovat olleet 1980-luvun puolivälissä. Vuonna 2021 suurituloisimman kymmennyksen tulotaso oli yli kuusinkertainen pienituloisimpaan kymmennykseen nähden.
Juha Sipilän (kesk.) hallituksen vuonna 2015 aloittamaa sopeuttamis- ja leikkauspolitiikkaa kutsuttiin talkoiksi, joihin kaikkien oli tarkoitus osallistua. Talkoissa olivat mukana työntekijät, joiden asemaa heikennettiin kilpailukykysopimuksella, työttömät joiden etuuksia heikennettiin aktiivimallilla (2018–2019) ja tulonsiirtoja saavat, kuten opiskelijat, joiden opintorahaa leikattiin.
Petteri Orpon (kok.) johtaman hallituksen suunnittelemat mittavat leikkaukset sosiaaliturvaan ja työntekijöiden oikeuksien heikennykset viittaavat siihen, että kaikkia ei vaadita mukaan talkoisiin. Ihmisoikeusliitto on huomauttanut, että leikkaukset sosiaaliturvaan näyttävät kohdistuvan suhteettoman paljon köyhimmille ihmisille.
Jotkut ihmiset saavat vain vähän, toiset saavat haluta kaiken.
Säästökuurille eivät joudu hyvätuloiset eivätkä yritykset. Tämä tarkoittaa sitä, että resursseja eniten kuluttava väestönosa saa aina vain paremman etumatkan niihin ihmisiin nähden, joiden työlleen heidän hyvinvointinsa rakentuu.
Tulonsiirrossa köyhimmiltä rikkaimmille on kyse luokkasorrosta, jota ei Männynvälin mukaan tahdota millään tunnistaa. Mielestäni talouspolitiikkaa tulisi sen takia aina tarkastella luokkakysymyksen näkökulmasta. Tulonsiirron uudelleenmäärittely köyhiltä rikkaille tapahtuvana auttaa näkemään yksilöllisen menestyksen rakenteelliset syyt.
Jokainen tarvitsee taloudellista turvaa elääkseen elämää, joka on muutakin kun päivittäistä hengissäpysymistä. Vaikuttaa siltä, että matalapalkkaiset työt halutaan pitää matalapalkkaisina. Jotkut ihmiset saavat vain vähän, toiset saavat haluta kaiken. Tulonsiirrot rikkaille saavat jatkua. Minusta tämä on väärin.
Mielestäni talouden tasapainottamiseen tulisi ensi sijassa osallistua niiden, jotka ovat eniten hyötyneet luokkayhteiskuntaa ja sen eriarvoisuutta ylläpitävästä talousjärjestelmästä.
Susanna Hast
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja kirjailija, jota hirvittää kirjallisuuden tulevaisuus, jos hallituksen suunnittelema arvonlisäveroprosentin korotus kymmenestä neljääntoista toteutuu.
Kolumnista voi keskustella 28.6. kello 23.00 saakka.
